ohi on

Vuoden pimein aika ja tuossa pihamaalla on alkanut kasvaa jotain sieniä. Keskellä joulukautta.

Kuluneella viikolla katsoin Sinkkuelämää uusintaa ja itkeä tirautin pienen kyyneleen kun Charlottea kosittiin eli pohjalla olen ja komeesti. Täällä on pimeää ja tylsää mutta onneksi vuosi vihdoinkin vaihtuu luojan kiitos. 2007 oli harvinaisen berseest'.

(Siksi tämä blogin päivitystahtinikin on hiipunut – kaikki olisi tätä samaa ruikutusta. On paljon parempi idea olla vaiti.)


Parannusta sopisi siis toivoa esimerkiksi saroilla ura, raha ja rakkaus. Tai asuminen, onni ja ystävyys. Tai parempaa seksiä, huumeita ja rokkia. Mitä tahansa muuta kuin tätä 2007-nollaa! Tervetuloa 2008. Mitään en lupaa mutta paljon toivon.

Tulevia väitöksiä

Public defence of a dissertation

Wednesday 5 December, 2007 at 12 noon
Sampo-hall, Media Center Lume, University of Art and Design Helsinki
MA Olga Goryunova
Art Platforms: The Constitution of Cultural and Artistic Currents on the Internet
Opponent: Docteur d’état Sally Jane Norman. Culture Lab, Newcastle University
Custos: Professor Lily Diaz-Kommonen, MediaLab


Keskiviikko 12.12.2007 klo 12, Sampo-sali
Taiteen maisteri Sonja Iltanen
Minihameesta mummonmekkoon. Teollinen vaatesuunnittelu ja keski-ikäisten naisten vaatekäytännöt sosiaalista ikää rakentamassa
Vastaväittäjä: dosentti Sinikka Vakimo, Joensuun yliopisto
Valvoja: professori Päikki Priha, muotoilun osasto


Perjantai 14.12.2007 klo 14, suuri luentosali
Taiteen maisteri Satu Miettinen
Designing the Tourist Experience – With the Namibian Crafts People
Vastaväittäjä: kehitysjohtaja Seppo Aho, Lapin yliopisto
Valvoja: professori Pekka Korvenmaa, muotoilun osasto

*********************
Onneksi tutkimusinsituutti ja ahkerat kanssa-jatko-opiskelijat tuottavat sisältöä blogattavaksi asti.

IS > BB

Viisi tuoreinta uutista samasta aiheesta on ehkä hiukan liikaa. Tästä aiheesta varsinkin. Eikös Iltasanomat voisi muuttaa nimensä ihan suoraan Big Brother -sanomiksi? Kuvakauppaus otettu äskettäin hesarin verkkosivujen etusivulta.

Kukkavarkaita

Kaikkihan jo tietävät kuinka valtaisasti täällä typo_ssa kunnioitamme Marimekkoa – katso esim. tämä vanha bloggaus.

(rakkaudesta se hevonenkin potkii)

Siksipä tervainen sydämeni oikeen pomppas kertakaikkiaan kun törmäsin ranskanmaalla, keskellä katua, näin törkeään plagiaattiin:




Piirtäkää itte kukkanne, merde!

Konffaraportti, Scénaristes en Séries

Scénaristes en Séries oli ranskankielinen konffa joten en voi kauheasti ottaa kantaa siihen mitä siellä puhuttiin. Joudunkin tässä konffaraportissa tyytymään lapselliseen juoruiluun, mielikuviin, oheistoimintaan, toisen käden tietoihin ja maisemakuvaan. Voilà:


Paikalla oli siis parisataa rankalaista TV-käsikirjoittajaa (eli suurin piirtein kai ne kaikki), jonkun verran tuottajia, pari ohjaajaa ja näyttelijää. "Me kaikki vihaamme toisiamme" sanoi vierustoveri illallisella ja nauroi päälle. Mutta ihan iloisestihan ne näyttivät juttuun tulevan ainakin viinipäissään. Sellainen konsensus koko porukalla vaikutti olevan, että ranskalainen TV-tuotanto on nykyään ihan pensaasta, vanhanaikaista, tylsää, aina-sitä-samaa moneen kertaan käsiteltyä tematiikkaa: eli jotain muutosta olisi saatava aikaiseksi ranskanmaalla ja pian. Katsojia ei kiinnosta enää muut kuin Amerikkalaiset TV-sarjat, CSI jne.


Sydän kierroksella ohjemaa esittelin 'vuorovaikutus / mobiili' paneelissa ja vastaanotto oli hyvä, Ranskalaiset pitivät sitä tosi kiinnostavana ja kysymyksiä tuli paljon. Englanninkielisen puheeni tulkkasi hauska näyttelijä, jonka nimi on jo unohtunut.

Näyttelijät siellä hurmasi muutenkin,
tapasin tyypin joka on (omien sanojensa mukaan) Ranskan Al Pacino, mutta tää ranskalainen versio oli kyllä jotenkin vekkulimpi tapaus. Eikä ollut pahan näköistä muukaan näyttelevä sakki paikan päällä, melkein tein vanhanaikaiset lähestulkoon ihastumalla yhteen ihanaan (taas kerran). Se vielä vähäsen flirttasi takaisin, mutta ihan vaan pikkuisen härnäykseksi, luulen. Kauniita, karismaattisia ihmisiä on Ranska pullollaan.

Hauskaa muuten kun menee vaan vähän rupattelemaan kahvilassa jollekin tyypille Bonjour, ca va? daa daa daa ja toinen on et bonjour vaan takaisin ja alkaa jutella ja sitten tulee lauma pikkutyttöjä pyytämään siltä nimmarin.

Olisi ollut uutta miespuolista konffarakastajaakin tyrkyllä oikein niin, että olisi valita voinut, mutta jätin väliin tällä kertaa. vaikka sen yhdellä todella komealla, joka uumoili, että saattaisi rakastua minuun oli niin sankarillinen nimikin: Lancelot. (Melkein yhtä siisti juttu kuin se kerta kun sain sähköpostia Intiasta, Siddharta nimiseltä kundilta).



Matkakumppanistani vain sen verran, että matkan aikana lukemassani Leena Krohnin romaanissa löytyy oikein sopiva sitaatti:
"[..] toisinaan epäilen, että monet aikalaiseni ovat myös läpikäyneet lobotomian."
(Hyvä kirja, tarkkanäköinen, hauska, Leena Krohn on aina osannut tarjota omaperäisen näkökulman jossa kulttuuri ja ruumis ja tiede kietoutuvat toisiinsa tavoilla jotka tarjoavat virkistäviä ajatuksia ihmisyyteen ja aikaamme.)



Aikataulujen suhteen osasivat myöhästellä ja muutenkin kaikenlaista sekoilua sattui mutta se täytyy sanoa, että ruoka- ja juomapuoli oli loistavasti järjestetty. Eli näin loppuun summaten: käsittääkseni varsin tyypillinen Ranskalainen konffa. Mulla oli mukavaa. Aix Les Bains on erittäin kaunis pikkukaupunki.

Tähtisumua / Stardust

Seuraava sisältää suuria juonipaljastuksia Tähtisumua (Stardust) elokuvasta (ohj. Matthew Vaughn. 2007) ja kirjasta (Neil Gaiman. 1999).

Kirja on hiukan parempi kuin leffa.

Eihän se tekeminen helppoa ole tietenkään ja kaikesta huolimatta Tähtisumua on todella ihastuttava satu. Kirjassa vilahtelee liikaa sivuhenkilöitä eikä asioissa liikoja viipyillä tai niitä selitellä, silti siinä on jotain kauniin lyyristä ja lukijaansa onnellistuttavaa. Elokuva-adaptaatiossa on tiputettu toimivasti ja näppärästi osa liioista sivuhenkilöistä ja pieniä juonenkuljetuksia oikaistu ihan ok, mutta sitten kun on lähetty syventämään niitä jäljelle jääneitä niin metsään mennään ja rytinällä. Pahin moka, merirosvokapteenin tekeminen keiju-homoksi on todella typerä ja täysin tarpeeton sivuaskel tässä nimenomaisessa tarinassa (niin herkullista kuin onkin katsella miten Robert de Niro roolista suoriutuu).

Ja miksi loppu piti muuttaa kokonaan? Nyt seuraa nkts. feministipultti (olen puolitosissani):
Gaimanin kirjassa on saduksi puoli-melankolinen mutta vaihtelun vuoksi virkistävä hieman erilainen satukirjaloppu. Ensinnäkin Tristan ja Yvaine (tähti) eivät heti rynni hoitamaan virkavelvollisuuksiaan kuninkaallisina vaan kiertelevät monta vuotta toisiinsa ja maahansa tutustuen. Ja sitten vasta duunit. Ihminen ja tähti eivät voi saada lapsia, eli kun Tristan kuolee vanhuuteen heillä ei ole perillisiä ja tähdestä tulee valtakunnan ensimmäinen naishallitsija, ja hän hallitsee ikuisesti ja hyvin. Leffa saatanan Hollywood-lopussa nainen on poikinut monta sukupolvea kakaroita ja Tristankin elää kuninkaana ikuisesti.
!
Eikö kerrankin ois voinut antaa naiselle se lopullinen valtakunta jne.. edes vaik ukko haudassa oiskin?

Itsetuhoiset muotoilijat vastaan kärsimättömät kuluttajat

Olin joku aika sitten mukana lopputyöseminaarissa kommentoimassa lopputyösuunnitelmia. Noiden esitysten ja muutoinkin kun olen kuunnellut opiskelijoiden juttuja, "kestävä kehitys" tuntuu olevan monelle läheinen asia. Se on hyvä juttu se. Kokonaisuuden huomioonottava ja sitä turhaan rasittamaton meininki on hieno homma. Erikoista opiskelijoiden jutuissa on varsin yksikoinen tapa ymmärtää "kestävyys", sillä järjestään opiskelijat tahtovat tehdä tuotteita jotka kestävät pitkään. Kestävyys ilmeisesti tarkoittaa heille helpoiten ja pelkästään ajallista ja materiaalista kestävyyttä.

Parikin juttua ihmetyttää: jos onnistuukin muotoilemaan tuotteen joka "kestää pitkään", eikö se ole muotoilijalta aika itsetuhoista toimintaa? Eikö luontevampaa olisi että muotoilijat haluaisivat tehdä tuotteita jotka katoavat suht lyhyessä ajassa jolloin kuluttaja tai käyttäjä mielisi hankkia uuden tavaran? Toisekseen, kodit ja miksei julkisetkin tilat ovat melkolailla täynnä tavaraa josta ei pidetä mutta josta ei toisaalta voi tai ei osata luopua/päästä eroon. Suvussa perintönä kulkevaa Kilta-astiastoa säästetään maailman tappiin koska brändi tiedetään arvokkaaksi vaikka kukaan suvussa ei halua käyttää astioita.

Jos pitkäikäisyys sinänsä ei olisi niin helppo myyntiargumentti, Franck olisi aikoinaan voinut laatia astiastonsa materiaalista joka kestää mutta jonka tilaisuuden tullen voisi vaikka polttaa pienissä erissä. Nanoteknologioiden avulla nykyisin voisi kunkin astian polttamisesta syntyä vaikka uniikki savumerkki joka häilyisi hetken ja katoaisi sen jälkeen taivaan tuuliin. IittalaSpaceBook-sivustolle voisi itse kukin sitten tallettaa kuvan omasta merkistään ja kai niillä voisi käydä kauppaakin. Se kuka ensimmäisenä keksii Kaj Kalinin merkkeihin piilottaman salasanoman saa ilmaiset kahvit ja Harri Koskisen muotoileman lippalakin.

Vitonen

1. Missä olit ja mitä teit viisi vuotta sitten?
Esittelin lopputyöni Taikissa lokakuussa 2002, joten olen viimeistellyt sitä painokuntoon ja jännittänyt tarkastajien arviota.

2. Missä olit ja mitä teit viisi kuukautta sitten?
Toukokuussa pähkäilin haastatteluaineiston läpiluvun kanssa: miten käydä läpi 34 laajaa teemahaastattelua siten että kustakin haastattelusta saisi tiiviissä muodossa ja vertailukelpoisesti oleellisen talteen.

3. Missä olet ja mitä teet viiden minuutin kuluttua?
Töissä, Arabian tehtaan päädyn R-kirjaimen kohdalla ikkunahuoneessa, printtaan sähköpostista Action research-kurssin opiskelijoiden palauttamat n. 30 tutkimus-paperia. Teemana oli "ruokailu".

4. Mitä teet ja missä tulet olemaan viiden kuukauden kuluttua?
Maaliskuussa punnerran väitöskäsikirjoitusta kasaan esitarkastuskierrokselle (tai esiesitarkastus, riippuu syksyn työn laadusta) ja muutoin työksi hommailen akateemisena sekatyöläisenä kuten tähänkin asti. Kotikaupunki vaihtunee jossain vaiheessa joten "missä" on aikalailla auki.

5. Mitä teet ja missä tulet olemaan viiden vuoden kuluttua?
No, voi olla että kekkaloin professorina mutta kyllä vähän hämmästyn jos siihen viidessä vuodessa ehtisi pätevöityä ja eikähän sellaisia virkojakaan joihin voisin hakea ole useinkaan avoinna. Innovaatioyliopisto lisää monimutkaisuutta vielä muutamalla kertoimella. Mutta jotenkin samalla alueella luullakseni olen. Ja "missä", siitä vielä vähemmän ymmärrystä, juurikin tuon yliopistotroikan vuoksi.

Ja via, tietysti.

Sosiaalista

Blogimiitissä oli taas kerran mukavaa. Ennakkoaikomukseni oli kovastikin minglata mutta kyllä jymähdin todella pahasti ensimmäiseen vanhoja tuttuja sisältävään pöytään eli ilta sujui eniten Val Kilmerin ja Daryl Hannahin kanssa. Toki Sediksen kanssa jotain naureskeltiin kuten Schizon ja Marinkin. Pari todella hauskaa uutta ihanaa sentään: Ulla ja Mielitty.

Ja oli siellä muitakin mukavia – Sun äitis listaa.

Käytettävyys ja (pois)oppiminen

Pohdituttaa yhä vain ja edelleen:

Joku joskus (Medialabrassa kai) heitti pienen moraalis-eettisen käyttöliittymähaasteen. Jos sinulla on kauppaketju jossa työskentelee kassoina paljon lukutaidottomia maahanmuuttajia, niin pitäisikö ne ihmiset opettaa lukemaan vai pitäisikö kehittää kassakone jota pystyy käyttämään ilman lukutaitoa?


Olen päässyt myös pienemmän asian kanssa aika huikeisiin sfääreihin. Minulle todella tyypillinen kirjoitusvirhe on kirjoittaa donät kun tarkoitan kirjoittaa don't. Juolahti mieleen, että olisi todella helppoa tehdä Wordiin pieni automaattinen korjausliike niin, että aina kun kirjoitan donät ohjelma automaattisesti korvaa sen don't:lla. Mutta mitä sanoo "käytettävyys-filosofia" tällaisesta? Onko parempi vain systemaattisesti pois opetella tämän virheen toistamisesta vai voiko levollisin mielin sallia itselleen tällainen piintynyt väärinkirjoittaminen ja antaa automaatikan hoitaa homma? Mutta aiheuttaisiko se vaan sen, että virhe vaan yleistyisi?

Tietysti voisin myös luopua kieltolauseista kokonaan niin en tuota don't:tiakaan tarvitsisi.

Vitonen

Tämänviikkoisen femmassa pyydetään kuvaamaan itsensä haikun muodossa (via). Kas noin:

Korviaan myöten
keski-ikäinen nainen
tutkii hymyään

Kuis Leena? Anu?

Mielenosoitusta ja mielihyvää

Huomenna ei tarvitse miettiä mitä laittaa päälle: senaatintorilla kolmesta alkaen mielenilmaisua Burman kansannousun puolesta, päälle punaista.

Ei sillä että muutoinkaan olisi päällepistettävät viime aikoina mietityttäneet: aikamoinen kiire. Tuli nakki opettaa tutkimusmenetelmiä ja lopputyöseminaarin pariveto proffa P:n kanssa, jälkimmäinen ns. hätätilakutsuna, edellinen muutoin vaan puun takaa.

Tänään on lopputyösemman viimeinen päivä ja yritän nyt pistää kasaan jonkinlaista yhteenvetoa tekeillä olevista lopputöistä. (Lopputyö = gradu = opinnäyte) Juuri nyt ajattelen, että lopputyöt ovat arvokkainta mitä tässä koulussa tapahtuu: ne parhaiten ilmaisevat ja paljastavat miten muotoilun osasto suoriutuu yliopiston kolmesta perustehtävästä (opetus, tutkimus, yhteiskunnallinen vaikuttavuus). Hyvältä vaikuttaa: lopputyösuunnitelmissaan opiskelijat tavoittelevat juuri vaikuttavuutta, asiantuntijuuden ja osaamisen karttumista, uusia näkökulmia ja syvempää ymmärrystä, melko monenlaisten aiheiden avulla. (Sääli kun suunnitelmista ei voi kertoa töiden tässä vaiheessa sen tarkemmin.) Ja, toisin kuin monille näyttää käyneen , suunnitelmien perusteella musta tuntuu että meillä opiskelijat todella tuntevat oppineensa ja myös mobilisoivat oppimaansa nyt kun tekevät lopputöitään. Just nyt olen aika polleana omasta koulusta. Totta kai meiltäkin valmistuu ihmisiä, joille Taik ei antanut mitään tai riittävästi tai jotain, mutta että suurin osa (nykyisin) arvostaa omaa tutkintoaan niin musta se on aika kova juttu.

Jospa nyt jatkaisi sen yhteenvedon tekoa. Ja huomenna Senaatintorille.

Drinkki nimeltä Leena

Toisista tehdään runoja tai lauluja...

Kävipä tuossa pari viikkoa sitten, että olin (tietääkseni ensimmäistä kertaa elämässäni), Muusana. Olen nimittäin inspiroinut erään Martinin. Tarkkaa reseptiä en osaa sanoa mutta drinkki on aika sitruunaisen hapan, vähän kuin Lemon Drop, mutta siinä on lisänä, ovelasti makeampia sävyjä antamassa, ainakin mustikkamehua.

Virtuaalisella golfkentällä

Muutaman viikon käytän jälkeen minulla alkaa olla jo pienoinen addiktio Facebookiin. Palvelu tuntuu varsin näppärältä tavalta pitää jonkinlaista yhteyttä kaukana asuviin kavereihin, harvemmin tapaamiin tuttuihin ja kollegoihin.

Pidän myös pimp-my-everything –henkisestä käyttöliittymästä, jossa voi ihan itse valita mitä kaikista lukemattomista nippeleistä, leluista, viihteestä ja asiasta omalle sivulleen haluaa asentaa.

Parasta on kun joku käy värisyttämässä mun hampsteria.

Mitkä lienee käyttäjäluvut? Kanadan reissuillani tapaamista henkilöistä sieltä löytyy jokaikinen. (Kaikkia en sentään ole omalle sivulleni kaveriksi pyytänyt.) Suomalaisia on vielä reilusti vähemmän – jopa uusmediahörhöistäkin vain osa, bloggaajista jo aika moni, vanhoista koulu- ja lapsuuskavereistani ei yhtäkään, eikä ole insinöörituttujakaan näkynyt.


Osa ihmisistä käyttää Facebookkia hauskanpitoon kavereiden kanssa ja toiset bisnessuhteiden ylläpitoon suorastaan. Toistaiseksi ainakin näyttäisi, että molemmat tavat onnistuvat ihan mukavasti. Vaikka olen kyllä kuullut eräästä kaveri-orientoituneesta käyttäjästä joka pahastui oikein kovasti siitä, että joku bisnestuttu yritti työsuhdetta rakentaa Facebookin kautta. Analogia on se, että alkaisi hioa firman osakekauppoja golfkentällä.

Rauhaa ja rakkautta

Pari viikkoa sitten kävelin Eerikinkadulla kun joku vajaa viisikymppinen mies pysäytti minut ja alkoi ulkomaalaisen korostuksellaan kertoa siitä kuinka minulla on muuten kiinnostavat värit ja energiat aurassa, mutta elämässäni ei ole rauhaa eikä rakkautta. Menin puolustuskannalle, että juu-ei kyllä minä sen tiedän, mutta blaa-blaa... Kuulemma älyllistän liikaa eikä se ole erityisen hyvä tekosyy olla ilman rakkautta. Tuli sitten paha mieli myöhemmin: on tosi huonoa käytöstä sanoa vastaan tulevalle muukalaiselle ettei hänen elämässään ole rakkautta. Ihme tyyppi. Mitäköhän se mies ajattelisi minun aurastani nyt:

Olin nimittäin Torontossa. Olin ensimmäistä kertaa Kanadassa ei-työn-merkeissä, eli siis lomalla, vaikka uusia ja vanhoja "konffaajia" toki tapasinkin. Rakastan kaupungin estetiikkaa ja ihmisiä ja kuumankosteaa kesäilmastoa. Konffarakastajan puutarhassa riittää rauhaa ja rakkautta (ja perhosia ja oravia). Ja ne Martinit!

Mahtavia muuten nuo Finnairin lomalentohinnat: käväisen toistekin jos sama meininki jatkuu.


Minulla oli tällainen havainto/kokemus shoppaamiskulttuurista. Suomessa jos katselee jotain vaatekappaletta ja joku toinen tutkii samaa vaatetta, niin se on vähän niin kuin nolo juttu, ei semmoista vaatetta voi ostaa tai sovittaa jota joku toinenkin zoomailee. Torontossa kun satuin sovittamaan jotain vaatekappaletta, niin joku muu saattoi ihastua siihen ja alkoi sovitella samaa kledjua itsekin. Sitten vertailtiin ja katseltiin ja keskusteltiin siitä vaatteesta. Molemmat saattoivat ostaa saman mekon.

Yksi selitys voisi olla siinä, että Toronto on niin iso kaupunki, että sitä samaa ihmistä tuskin kohtaa koskaan uudestaan, ja jos kohtaakin niin todennäköisyys että hänellä olisi juuri silloin samat vaatteet on häviävän pieni. Suomessa tämä taas on mahdollisempaa.

Tutkimuspäivä TaiKissa

20. 9.2007 klo 12 alkaen (tarkempi ohjelma ilmestyy syyskuussa)
Sampo sali, Mediakeskus Lume
Taideteollinen korkeakoulu

Ilmoittautuminen 17.9. mennessä tästä linkistä.

"Tutkimuspäivä on erinomainen tilaisuus saada iltapäivässä ajankohtainen kuva korkeakoulun monipuolisesta tutkimustoiminnasta. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille, opiskelijoille, tutkijoille, yhteiskunnan päätöksentekijöille sekä erityisesti nykyisille ja tuleville tutkimuksen yhteistyökumppaneille yrityksissä ja organisaatioissa. Osallistujille luvataan mielenkiintoinen iltapäivä. Tilaisuudessa puheenvuoron saavat korkeakoulun professorit ja tutkijat. Esittelyssä on useita tutkimusryhmiä. Näkyvästi mukana ovat myös korkeakoulun jatko-opiskelijat, joiden työstämät posterit valtaavat Lumeen ylälämpiön."

Tilaisuus on suomenkielinen ja maksuton edellyttäen ilmoittautumista 17.9. mennessä.
Tervetuloa!

Lisätietoja Tutkimusinstituutti, projektisuunnittelija Pirita Posti, tutkimusinstituutti, p. 09 756 30428, email: etunimi.sukunimi@uiah.fi

Kathleen Irwinin väitöstilaisuus la 25. 8. klo 12

Lavastustaiteen väitös tarkastelee tilan ja esitystapahtuman suhteita.

Kathleen Irwinin (MA) väitöskirja The Ambit of Performativity. How Site Makes Meaning in Site-Spesific Performance tarkastetaan Taideteollisessa korkeakoulussa (Mediakeskus Lume, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki) lauantaina 25. elokuuta 2007 kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Mike Pearson, University of Wales Aberystwyth. Väitös kuuluu lavastustaiteen tutkimusalaan.

Kathleen Irwinin väitöstutkimuksen kohteena on monialainen, yhteisöllinen performanssiteos, The Weyburn Project. Tämä mittava tuotanto toteutettiin vuonna 2002 tyhjillään olevassa mielisairaalassa Weyburnissa Kanadassa, Saskatchewanin alueella. Tutkimus etenee skenografisesta näkökulmasta ja keskittyy ensisijaisesti tilallisuuteen ja ”löydetyn” tilan tarjoamiin mahdollisuuksiin tuottaa uusia merkityksiä teokselle. Väitöskirjaan liittyy dokumenttielokuva Weyburn - An Archaeology of Madness, jossa esitellään projektin vaiheet ideoinnista lopulliseen tuotantoon. Elokuva julkaistaan dvd:llä väitöskirjan yhteydessä.

Väitöskirja tarkastelee yleisesti fyysiseen ilmaisuun perustuvia ja tilasidonnaisia toimintatapoja osana kuvataiteen ja esittävän taiteen kenttää. Tutkimus hahmottaa suuntausta kohti ”löydettyjä” ja tuottavia erityistiloja, jotka ovat keskeinen osa työtä itseään. Tilallisuus voi Irwinin mukaan toimia esityksen ohjenuorana teatraalisuuden sijaan.

Teoreettisen viitekehyksen avulla eritellään, kuinka tila lähtökohtaisesti tuottaa merkityksiä, kuinka näitä merkityksiä viestitetään ja vastaanotetaan löydetyssä tilassa ja kuinka skenografinen tutkimus toimii tämän prosessin välittäjänä. Tutkimus sijoittuu postmodernismin ehtoja noudattelevan estetiikan alueelle. Keskeistä on suhde maailmaan, jossa satunnaisuudella ja sattumalla on oleellinen vaikutus. Esityksen kannalta erityisen merkittäviä ovat tilanteet, joissa todellisen ja teatterillisen välinen raja hälvenee ja seurauksena syntyy ”ylimääräisiä” merkityksiä.

Väitöskirjan mukaan globalisaation paineessa tilasidonnaisuus voi esittäytyä myös tietoisena strategiana. Taiteilijat ja esiintyjät voivat luoda yhteyksiä ja toimia paikallisesti tekemällä tiloihin ja lähiyhteisöihin keskittyvää työtä. Tällaiset suhteet ovat moniäänisiä ja määrittelemättömiä, kuten tilatkin.

Kathleen Irwin työskentelee lavastustaiteen apulaisprofessorina Reginan yliopistossa Kanadassa. Hän tutkii tyhjillään olevien rakennusten elävöittämistä performanssitaiteen avulla ja tilojen
uudelleenkehittämistä kestävään kulttuurikäyttöön.

Lisätietoja: Kathleen Irwin, kathleen.irwin a* uregina.ca tai koordinaattori Kirsi Rinne, kirsi.rinne a* uiah.fi, puh. 040 5929 466

Väitöskirja The Ambit of Performativity. How Site Makes Meaning in Site-Spesific Performance on ilmestynyt Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa. Tilaukset ja arvostelukappaleet: TaiK Julkaisut, puh. (09) 7563 0319, books a* uiah.fi

Greetings from Maunula

Mä vaan sitä että kyllä määkin olen hengissä. Oikein hyvinkin, sitäpaitsi. Muun muassa on kovasti pakattu tavaroita, kärrätty itset ja kamat evakkoon, osteltu tusseja ja piirretty (Hello Kitty varsinkin on jo aika näköinen ja tuolla erinomainen kuvittamiseen jne liittyvä blogi, jonka arkistojen lukemiseen on mennyt viimeiset pari viikkoa), nautiskeltu hyvästä ruuasta ja seurasta ja suunniteltu yksiön päivittämistä isompaan. Noin.

Ja oon tehnyt töitä, juu. Jatkossakin: ensi viikolla on Taikin kehittämisseminaari ja siellä vedän työpajan jonka aiheena on kun monikin Taikissa pitää tulevaisuuteen kallellaan oloa koko koulua yhdistävänä tekijänä. On niitä muitakin tekijöitä tai teemoja ihmisten mielestä mutta mulle annettiin toi. Ajattelin aloittaa kertomalla miten pari vuotta sitten kävelin osastolla jonkun kyltin ohi ja piti oikein palata takaisin katsomaan että miksi kummassa meillä lukee seinällä "University of Nostalgia". Oikeasti siinä luki tietenkin että "Industrial and Strategic Design".

Toisekseen, jos jaksaa ja on pilvetöntä, kandee su-ma välisenä yönä katsella taivaalle. Perseidien meteoriparven vuotuinen maksiimi on tuolloin, mahdollisesti jopa useita tähdenlentoja ja tulipalloja minuutissa. Ursa kertoo tarkemmin ja varmaan myöhemmin myös Tähdet + Avaruus-lehden uutisblogi.

Läheltä piti

Tuli oudolta nimeltä sähköposti jonka otsikkona oli vain invitation. Olin jo merkkaamassa sitä spämmiksi mutta jokin sai minut sitten vilkaisemaan postin sisältöä. Minut on kutsuttu tuonne lokakuussa turisemaan vuorovaikutteisesta televisiosta yhdessä muiden eurooppalaisten käsikirjoittajien ja tuottajien kanssa. Kaikki kulut maksetaan.

Sehän tässä nyt nousee väistämättä mieleen, että onko minulta mennyt muita vastaavia tilaisuuksia ohi vain koska posti on omasta tai koneeni mielestä ollut spämmiä.


pS. kohta tulee Hiili-kissa viikonloppukylään. Piti imuroida ettei se sais astmaa. Ois vähän noloa.

Havainto kätisyydestä

Olen aika eläytymiskykyinen (esim. fiktiokirjoittajana), ja luulisi että parhaiten osaisin eläytyä ta-daa: itseeni. Nyt tuijottelen tuota alla olevaa Meez-kotkotusta. Sehän on olevinaan ikään kuin sarjakuvaversio minusta ja tukka ja kledjut matchääkin ja muutenkin ois kiva. Minua kuitenkin vaivaa oikein kovasti se, että tyyppi nakuttaa konetta vasemmalla kädellä, eikä oikealla, jolla minä sitä naputtaisin. Ajattelen olevani tuo tyyppi ja vasenta kättäni alkaa koskea koska se on motorisesti niin taidoton, että en voisi työskennellä tuolla lailla. Oikealla satunnaisesti työskentelenkin noin, yleensä kyllä molemmilla käsillä yhtä aikaa. Lopputulos: en osaa täysin samastua ja kokea hahmoa omakseni, avatarikseni.

En olisi etukäteen arvannut, että tuollaisella käsiasialla on merkitystä tällaisessakin asiassa

mee

En meinaa muistaa onko tämän palvelun nimi meez vai meek.

Humoreski show

Hervotonta komediaa osataan Briteissä tehdä muuallakin kuin BBC:llä :)
Heräsin taas kerran jälkijunassa mutta huomasinpa kuitenkin, että YLE uusii tiistaisin myöhäisilloissa huippuhauskaa Green Wing –sarjaa (minulta aina unohtuvalla suomenkielisellä nimellä Vikatikki). Sen takana on samat kirjoittajat kuin Smack The Ponyssa. Näyttelijäkaarti taitaa myös hommansa mitä parhaiten. Mutta onhan tässä niin herkullisia hahmoja, että takuulla inspiroi näyttelijääkin.

Yksi rakkaimmista desktopkuvistanikin on kaapattu sarjasta, ja se jos mikä todistaa jotain se. ! (eh)

Ääni/teos

Koneääni lukee muisti/kirjaa.

Nuuh-nuuh, tuh-tuh

Olen ollut polttamatta nyt noin kolme ja puoli kuukautta. Eilen sain hajuaistini takaisin. Kaikki tuoksuu tai löyhkää monikertaisesti voimakkaammin kuin aikaisemmin. Ja sävyjä: eri pensaslajikkeiden vihreät lehdet tuoksuvatkin erilaisilta, ja asiaan vaikuttaa sekin käveleekö heikka- vai asfalttitiellä! Pää meinasi räjähtää Alepan vihannestiskillä ja juna-asemalla kaikkien ihmisten itseensä lutraamien hajusteiden ja hien kanssa. Mäkin haisen aika jännältä. Nyt pitää miettiä pesuaineet ja voiteet uusiksi.


...
Alla mainostamani 070707-festari meni mukavasti. jälkipyykkiä UpStage-sivuilla ja kuvia ja kuvakaappauksia flickrissä.

070707 performanssifestivaali

ABC:n puitteissa käyntiin polkaistu esiintymissofta UpStage juhlii versio 2:n valmistumista 070707 performanssifestivaalilla. Luvassa kansainvälisen taiteilijaporukan luomana kaikkea ihmeellistä taiteellista viritelmää et show'ta. Sinä voit osallistua verkossa katsojana ja kommentoijana

Siis lauantaina 7.7.2007
Suomen aikaa ensimmäinen esitys alkaa 05:30
ja viimeinen 14:00
Tarkemmat tiedot esityksistä ja ajoista UpStage sivuilla.

Allakin hieman englanninkielistä lisäinfoa.

...

Shadow puppets, flights of fancy, air guitar and a visit to a London building site will be some of the virtual attractions at 070707 UpStage Festival – a feast of online performances on July 7, 2007 to celebrate the release of UpStage V2.

International artists are creating work specifically for the UpStage environment, which will be performed for an online audiences and simultaneously screened at the New Zealand Film Archive in Wellington.

UpStage is software that allows audiences from anywhere in the world to participate in live online performances, created in real time by remote players. Audiences need only an internet connection and web browser and can interact through a text chat tool while the players use images to create visual scenes, and operate “avatars” – graphical characters that speak aloud and move.

The full list of performances, artists and performance times is on the UpStage web site.

Live links to the stages will be accessible from the UpStage web site on July 7; online audiences just need to click!

Vauhdissa

belly dancer
Originally uploaded by Leisku

Ihan on osallistuttava listan jatkeeksi Valokuvatorstaihissa tällä kertaa kun teemana on tanssi ja mulla on (omasta mielestäni) kiva kuva valmiina. Olisi tämä Loren treenikuvakin varmaan kelvannut, hyvät asemoinnit - haarovälissä hohkaa hyvä valo.

Julma leffa

Lauantaina tulee (taas) telkasta romanttisten komedioiden faneille ykkösherkku Aamiainen Tiffanyllä (Breakfast at Tiffany's. Ohj. B Edwards. 1961).

Varoitus: JUONIPALJASTUS (kissaihmisille)

Elokuvan loppupuolella ihana Holly Golightly (Audrey Hepburn) hylkää kissansa kadulle kaatosateeseen. Tämän nähdessään eräs kissan omistava kaverini karjaisi
TÖR-KEEEEEEE-TÄÄÄÄÄ !!!
Toinen kissaihminen puolestaan kertoi siinä kohtaa vaihtaneensa kanavaa eikä siis tiennyt kuinka leffa loppuu.

...
Onhan temppu kieltämättä "hieman ilkeä", mutta mua nää reaktiot vähän naurattaa. Anteeksi. Kissa parka.

...
Banffin reissulla juttelin erään kirjoittaja/näyttelijän kanssa siitä kuinka palkitsevaa monellekin taiteilijalle on saada katsojassa aikaan tunnereaktio teoksellaan. Että, todellakin ihan sama ihastuuko vai vihastuuko, kunhan tuntuu jossain. Tähän ei liity sen suurempaa filosofiaa eikä teoriaa, vaan omaa havaintoa sanojensa voimasta. Minäkin halusin kirjoittajaksi sen jälkeen kun kirjoitin kaverille ylioppilaslahjaksi postikortin jolle kaikki frendit nauraa räkättivät ja äidit ja tädit kyynelehtivät.


...
PS. Kissalle käy hyvin, en minä muuten tähän sävyyn bloggaisi. Joku raja sentään.

Matkaraportti: BWTVF

Terveisiä postikortista. Banffin maisemia on hankala ylittää. Elämäni pahin jet lag valvotti sinne saapuessa monta päivää ja nyt kotimaassa olen ottanut takaisin nukkumalla sekä Suomen, että Kanadan yöajat.

nextMEDIAn ja Tv-festarin anti oli tuttua käyntikorttisadetta jossa yritän karistaa pois ujouteni ja opetella myymään itseäni ja ideoitani. abc, cbc, bbc mitä näitä nyt onkaan, kaikki paikalla, onneksi Miquelo on proaktiivinen näissä hommissa ja mä komppaan sit kirjoittajan manttelissa. Joka tapauksessa on mahdollisuuksien rajoissa, että joskus jossain nähdään englanninkielinen versio Sydän kierroksella -sarjasta. Selkeästi edelleen Kanadalaiset nauraa melkein joka repliikille ja kuvalle jota ohjelmassamme on – en muista nähneeni yhtään vastaava reaktiota Suomessa.


Bonuksena myös opin kaikenlaista uutta komedian käsikirjoittamisesta ja tv-teollisuudesta ylipäänsä istumalla tarjoilla olleet käsikirjoittajien ja tuottaja-gurujen sessiot läpi: Chuck Lorre, BBC:n komediapäällikkö ja pirun hauska ukko Jon Plowman joka kehui minulle että Suomalaiset tuottivat onnistuneet euroviisut, Paul Abbot, Ben Silverman josta juuri tuli juuri yksi NBC:n pomoista. Sitä miten ollaan omaperäinen ja hauska on aika hankala opettaa kenellekään, mutta tuotantometodeita voi jakaa ja neuvoja siitä kuinka hullut ideat jalostetaan myyviksi versioiksi. Pohjois-Amerikkalaiset on aika hyviä siinä.

Useamassakin sessiossa spekuloitiin surullisenkuuluisaa mukamas vallallaolevaa trendiä "SitComin kuolema". Siis lähimenneisyydessä USA:n Top-10 katsotuimmista TV-sarjoista iso osa on aina ollut SitComeja, mutta Frendien ja Seinfeldin tapaisten sarjojen päätyttyä katsojatilastoja (ja mainosmarkkoja) johtaa draamasarjat. Viesti oli sekava mutta ilmeisesti visio teollisuudessa kuitenkin on se, että ei se SitCom mihinkään kuollut ole, kaikki vaan odottaa uusinta hittisarjaa kieli pitkällä. (Mutta eihän se tule onnistumaan niin kauan kuin vaan yritetään tehdä 'uusi Frendit' tai 'uusi Seinfeld'.)

(Nyt kaivankin pari vanhaa ideaa muistikirjasta ja alan paketoida. Olisi kiva tehdä Suomalainen SitCom. Ehkä pitchaan sen ensi vuonna Banffissa :)


Juu, ja konffarakastajakin vilahti paikkakunnalla. Oikein hieno reissu siis.

Huomenna: Salero Open House

You are warmly welcome to experience and discuss the challenge of making cross media-production of games, movies and broadcast faster, better and cheaper.

SALERO Open House
13 June, 2007, 9-16
Sampo Hall, University of Art and Design Helsinki
Hämeentie 135 C, 00560 Helsinki

University of Art and Design Helsinki is a partner in SALERO research project financed by the EU Commission. The international conference "Open House SALERO" presents the results of the research done in SALERO and raise discussion about the innovativeness and creative processes in cross-media productions of the future. Complete realisation of SALERO’s vision is a long-term goal. We are at the first stage and want to show you the results. The aim of the multidisciplinary
conference is to galvanize discussion about the directions of the media production research and the media production itself.

Welcome!

PRELIMINARY PROGRAMME

09:00 Opening (Philip Dean, University of Art and Design Helsinki)
09:10 Welcome (Yrjö Sotamaa, University of Art and Design Helsinki)
09:20 SALERO's Vision, Objectives and Results (Werner Haas, JOANNEUM RESEARCH)
09:40 Keynote: Avatars Bridging the Semantic Gap (Mirjam Eladhari, Department of Technology, Art and New Media at Gotland University in Sweden and School of Computing at the University of Teesside, UK)
10:20 Coffee
10:40 'Intelligent Content' and Reusable Media in Different Contexts (Carl Goodman, Pepper's Ghost Productions)
11:00 Genres in Media Production (Merja Nieminen, University of Art and Design Helsinki)
11:20 From Media Production towards Self-Producing Media

* Current Advances in Multilingual Speech Synthesis (Carlos Monzo and Xavier Gonzalvo, Universitat Ramon Llull)
* Speech and Linguistic Analysis (Charlie Cullen, Dublin Institute of Technology)
* Character Animation (Marco Romeo, Universitat Pompeu Fabra)
* Audio (Tools) in Automatic Media Production (Gunnar Holmberg, Universitat Pompeu Fabra)

12:30 Lunch
13:15 SALERO's Experimental Productions

* Hack the Van (Geni de Vilar Font, Activa Multimedia)
* Triage (Richard Hackett and Richard Smithies, Blitz Games)
* Full House (Juhani Tenhunen, University of Art and Design Helsinki)
* MyTinyPlanets.com (Carl Goodman, Pepper’s Ghost Productions)

14:35 Coffee
14:50 Panel discussion
16:00 End of the Event

Registration is commendable, however not compulsory. Please register via email: mtammisa a* uiah.fi.

Further info, please see
http://www.salero.eu/en/events/open_house.html%20

Tuli ikävä

Oon kirjoittamassa, tyhmästi jälkikäteen, tutkimuksen kulusta päiväkirjamaista selostusta (väitöksen data ja metodit-luku). Vuosi 2004 oli hyvin muistissa mutta sitten en kuollaksenikaan muistanut mitä tein keväällä 2005. Asiat, joiden kuvittelin tapahtuneen tuolloin onkin olleet vasta 2006.
Multa on hävinnyt vuosi.
No, eipä muuta kuin koluamaan typon arkistoja, jos siellä vaikka kertoisin jotain jostain. Niin sitten tuli ikävä, että hei vaan blogistan, kukkuu, täällä ollaan typossa ihan hengissä ja valtavan elinvoimaisina, mää tääl ja Leena Kanadas.

Ei meidän arkistot mitään kertoneet. Muistaako joku mitä mä tein 2005?

Tulla ja mennä

ABC:ssä olemme jo jonkin aikaa harjoitelleet Samuel Beckettin "mini-näytelmää" Come and Go [käsis täällä]. On ollut kiinnostavaa sovittaa kaksiulotteiseen virtuaalitilaan näytelmää jonka kirjailija on ohjeistanut niin pilkuntarkasti kuin vain ikinä voi. Ohjeita on myös noudatettava pilkulleen – Beckettin (perikunnan) kanssa ei ala taiteilijanplantut sooloilemaan.

Ensi-ilta on näillä näkymin 070707-festareilla.

Sinne kirjoitan ikäänkuin Come and Go:n jatko-osaksi vähemmän kurinalaisista pikku episodia työnimellä (Come and Go) As They Please, joka pohjautuu Beckettin näytelmästä kumpuaviin improvisaatioharjoituksiimme. Kuka on Miss Wade johon näytelmässä viitataan? "Just sit together as we used to, in the playground at Miss Wade's." Tekstissämme unohtumattomasta hahmostaan piirtyy esiin kunnianhimoinen kasvattaja. Tässä tulevassa suurnäytelmässä herkistellään erittäin suurilla teemoilla: uskonnollisuus, lapsuus, vastuu ja vapaus jne. Miss Wade:n avatarkin on jo sitä vasten valmis:

Viisuista vähän täälläkin

Kuten viime vuonna, niin tänäkin vuonna Go Fug Yourself teki loistavan Euroviisuraportin keskittyen siihen tärkeimpään eli camp-arvoihin ja tyyliin. "[..] whatever your particular tastes are in fug, Eurovision will cater to them." Tässä asiassa tietysti luotan k.o. blogiin, enkä ala itse katsoa koko lähetystä läpi siitä varmistuakseni.

Tutustuin kuitenkin minäkin viisutunnelmiin finaalin aattona perjantaina käveleskemällä läpi Helsingin keskustaan järjestettyjä tapahtumia. Alkuillasta kaupunki oli täynnä iloista väkeä, karnevalistinen tunnelma, melkein kuin vappuna, mutta kukaan ei ollut humalassa! Aivan uskomattoman hienoa, vastaavaa tuskin Suomessa näkee ihan lähiaikoina.


Ja vielä yksi asia kirjattavaksi aikakirjoihin, mutta koska kukaan ei usko kuitenkaan mainitsen koko jutun kaikessa lyhykäisyydessän vain kahdella lauseella. Kävin juuri lenkillä. Juoksemassa.

Kultainen kompassi valkokankaalle

Daimonini on siis tiikeri.


Toki oli ilmiselvää, että Philip Pullmanin upeasta, lumoavasta ja jännittävästä fantasiatrilogiasta Universumin tomu (His Dark Materials) tehdään elokuva jossain vaiheessa, ja nyt se siis on vihdoin tulossa joulumarkkinoille nimellä His Dark Materials: The Golden Compass (ohj. Chris Weitz). Tämä on minulle kovempi juttu kuin esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille –filmatisointi (joka muuten oli aikamoinen pettymys). Eli aika kova juttu on se.

Leffasta toistaiseksi julkaistuissa stillkuvissa ei kuitenkaan näy joikaisella olevaa sielueläintä, daimonia joka kuvassa, mikä on erittäin hämäävää ja vähän huolestuttavaakin. Lopputulosta kuitenkin odotan innolla, ja sitä ennen taidankin lukaista koko kirjasarjan uudestaan.

Noitia, sieluelämiä, jääkarhuja, mustalaisia, konnia ja rohkea tyttö sankarina – mitä muuta hyvä tarina tarvitsee? Ykköskonnan mrs. Coulterin roolin tekee vähemmän fanittamani Nicole Kidman mutta veikkaan, että madame sopii tähän roolin aika hyvin.

Esko Kurvisen väitös 4.5.2007 klo 12

"Esko Kurvisen väitöskirja auttaa ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta
tietoyhteiskunnassa

Taiteen maisteri, teollinen muotoilija Esko Kurvisen väitöskirja
Prototyping Social Action tarkastetaan Taideteollisessa korkeakoulussa
(suuri luentosali, 8. krs, Hämeentie 135 C, Helsinki) perjantaina 4.
toukokuuta 2007 kello 12. Vastaväittäjä on PhD Jack Whalen, Palo Alto
Research Center, Yhdysvallat. Väitös kuuluu muotoilun osaston
tutkimusalaan.

***
Esko Kurvisen artikkeliväitöskirja esittelee joukon tutkimuksia
mobiilin kuvaviestinnän, läsnä olevan ja tilannetietoisen tietotekniikan
(ubiquitous and context-aware computing) sekä muotoilutyön tutkimuksen
alueilta. Tutkimuksen tavoitteena on ollut ymmärtää paremmin, miten
ihmiset käyttävät vuorovaikutteisia tuotteita.

Usein tutkimus- ja suunnitteluhaasteena ei ole niinkään tietyn laitteen
tai palvelun ominaisuuksien määrittely, vaan niiden mahdollistaman
sosiaalisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen ja tämän ymmärryksen tuominen
osaksi suunnitteluprosessia. Esimerkiksi teksti- tai kuvaviesteissä
ihmiset usein viittaavat tai vastaavat viesteillään aiemmin
vastaanottamiinsa viesteihin. Tällöin viestien merkitykset ja sisällöt
rakentuvat asteittain ihmisten yhteistoiminnan tuloksena. Ihmiset
opettelevat uuden teknologian käytön yhdessä toistensa kanssa. Heille ja
heidän sidosryhmilleen sopivien käyttötapojen löytäminen on askeleittain
etenevä prosessi, jota tuotekehittelijöiden tulisi ymmärtää.

Tutkimus selvittää sosiaalista vuorovaikutusta ja sen jäsentyneisyyttä
ja rakentumista teknologiaintensiivisissä tai teknologiavälitteisissä
tilanteissa. Se kertoo myös, mitä erilaisia tutkimuksellisia, soveltavia
tai muita tarkoituksia tämä lähestymistapa voi palvella
tuotekehitysprosessissa tai sen liepeillä. Tämän päivän muotoilija
luovii organisatoristen ja teknologisten rajoitteiden ja
mahdollisuuksien välillä. Muotoiluratkaisut nousevat kokous- ja
dokumenttivetoisesta keskustelusta, jossa muotoilijan tehtävänä on
luonnostella ulkonäöllinen ja toiminnallinen kokonaisuus hajanaisten
ideoiden, vaatimusten ja rajoitteiden pohjalta.

Esko Kurvinen on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta
teolliseksi muotoilijaksi 1997. Hän on työskennellyt muotoilijana
prosessiteollisuudessa sekä vuodesta 1999 konsulttina ja tutkijana eri
tutkimusryhmissä ja seurannut muun muassa mobiilin kuvaviestinnän
kehitystä sen alkuvaiheista lähtien. Tällä hetkellä hän työskentelee
tutkijana Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssä (Helsinki Institute for
Information Technology).

Lisätietoja: Esko Kurvinen, esko.kurvinen a* hiit.fi "

Arjen ihania pikku asioita

H:lta räjähtää pää jos näkee tän blokkauksen.

Hiilarinörtti olen sen myönnän (joidenkin mielestä olen suorastaan hiilaribeibe) .. mutta itsekin yllätyin, että minua alkoi itkettää kun luin seuraavan. Lihavoinnit minun.

Hän on vuosikausien ajan tehnyt Helsingin ehkä parasta leipää Sundmansin vaativien asiakkaiden tarpeisiin. Kaikkosen tekemä vaalea maalaisleipä on vähän samanlaista kuin ranskalaisleipuri Rezén maalaisleipä, mutta sitkoltaan ehkä jopa parempaa. [nyt]

*Niisk* ihanaa!

Muina uutisina:
1) Jee-je, me ollaan taas Banffin tv-festarin finalistina. Nyt vaan matkarahat kasaan.


2) Alepan remontti valmistui ja nyt sielläkin pitää kiertää myötäpäivään kuten K-marketissa parin vuoden takaisen rempan jälkeen. Myös yhdessä Primassa on äskettäin vaihdettu kiertosuunta vastapäivästä myötäpäivään. Onko jossain valmistunut joku tutkimus joka todistaa myötäpäiväisyyden hyödyt kaupan myynnille?

Amen ittelles

On tässä rapussa kaiken maailman narkkareita itsensä hirttänyt ja selkäpiitä karmivia hiippareita riittää yllättävän paljon näin pieneen taloon, mutta tää tuli aika lailla puun takaa: Heräsin aamulla siihen, että joku naapureistani luukutti täysillä Jumalanpalvelusta.

Iso J

Kiirastorstain ohjelmatarjontaa:

• TV1: Kristuksen kärsimyskertomus (Ohj. M. Gibson)
• Nelonen: Jeesuksen kadonnut hauta
• MTV3: Idolin viimeiset päivät, " The Doors -yhtyeen legendaarisen laulusolistin Jim Morrisonin äkillinen kuolema Pariisissa... "

No niin

Kissapäivitys: Max muutti äsken melkein naapuriin ihmettelemään uutta kotia ja uutta kissakaveria. Alkuun kyse on koeajosta, koska voihan se olla että uuden kodin kuulemma topakka omistajakissa ei jaksa katsella Maxia mutta enpä usko että poikaa täällä enää näkyy. Aika harva on pystynyt Maxia vastustamaan.

Snif.

Vieroitusta

Ensimmäinen vuorokausi oli melko helvetillistä, muuten on ollut vaan melko tasaisesti sinnittelyä. Fyysisesti on lähes kokoajan tuntunut siltä kuin olisin neljän tuopin nousuhumalassa: snadisti pökerryttää ja kaikki kommunikaatio tapahtuu hieman etäännytettynä kuin jonkin verhon läpi. Väsyttää. Aineenvaihdunta on selvästikin muuttunut. Tunne-elämän puolella lähinnä nollatasoa (välinpitämättömyyttä), eli ilman suuria tunteita paria ylireagointia lukuun ottamatta. Keskittymisvaikeuksia.

En ole rakastunut. En vain ole polttanut yhtään tupakkaa kokonaiseen viikkoon. Kai tämä olo tästä pian normalisoituu? Alkaa jo nyppiä, että 80% energiasta ja ajasta menee sen muistamiseen että ei polta.

Maxille uusi koti

Mulla on 2 kissaa: musta Hiili ja valkoinen Max. Nyt olisi löydettävä Maxille uusi ja pysyvä koti pikaisesti, koska Max on nuori ja tahtoo leikkiä mutta Hiili, n. 20v, ei oikein enää jaksa ja on pahanlaisesti hätää kärsimässä kun poika on otteissaan liian rempseä.

Max on n. 3-vuotias leikattu kolli, nätti, sosiaalinen, osaa auttavasti lukea, luonteeltaan kiltti ja muutamaa iltamakaisua lukuunottamatta hiljainen. Täysin sisäkissa ja kotoisin maatilalta Nummi-Pusulasta. Ken kiinnostuu, pian pian sähköpostia my_typo a* luukku.com

Hauskaa ja kaunista heti aamusta

Nakuttelen kotona opiskelijoille pitkän aikavälin trendiennakoinnin tehtäviä. Tehtävissä on ensin askarreltava kuvista ja käsitteistä annetun teeman mukainen ympäristö, johon 2. tehtävässä asennetaan mukaan muutama "suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessa tapahtuva/läsnäoleva kuluttajia ja tuotteita koskeva seikka" sekä "unelma" eli epävarmempi mutta noista edellä mainituista seikoista mahdollisesti seuraava, massoja koskeva sosiaalinen trendi. Noiden perusteella opiskelijat pystyvät kuvaamaan jollain tarkkuudella ja johdonmukaisuudella kuluttajia ja tuotteita. Tarkoitus ei ole saada opiskelijoita ennustamaan "tosissaan" (aikaa ja materiaalia on ihan liian vähän) vaan oppimaan menetelmä jolla rakennetaan yhdentyyppisiä ennusteita.

Tällä kertaa kuluttajia koskevat faktat ovat, että vuonna 2020 isolla osalla kuluttajista on jossain vaiheessa ollut Harry Potter isona asiana elämässään ja että manga tai anime on jotenkin kova juttu joillekin nyt. Tuotteita koskeva fakta on "fakta", eli IPTS:n raportteja teknologisoituvasta äly-ympäristöstä (esim. ja esim.). Raportit on wanhoja (2003, tms.) mutta antanevat yleiskäsityksen että kuluttajan ympäristö on tuotteiden ja teknologioiden täyttämää vaikka tuotteet ja teknologiat eivät edes olisi erityisen älykkäitä. Ja se massoja koskeva "unelma" on vastuuntunto.

Tämän ennakointiharjoituksen lopputuloksena on vastaus tai kommentti Miuccia Pradan aika haikean kuuloiseen haastattelupätkään, jossa Prada kertoo, että on lapsena ollut tekemisissä (maailman) parhaiden italialaisten silkkikutomoiden valmistamien materiaalien kanssa, "a quality no longer available". Simppelisti ajattelen, että jos ehtoina on että ihmisillä on vastuuntuntoa, teknologiat jotenkin käytössään ja joku Harry Potter tai manga-meininki taustalla, luulisi että ote laatuun on jotakin, jonka kuvaaminen tai käsittely on vähintään opiskelijoille itselleen antoisaa ja josta käsin on helpohkoa saada niitä "uusia näkökulmia tulevaisuuteen" tms., joita trendiennakoinnin kurssin on tarkoitus avata.

Se hauskasta. Kaunista on ollut tänä aamuna muun muassa youtuben tarjoama tauoton U2:n the ground beneath her feet. Tarkemmin ajatellen, olo onkin vähän kuin näyttäisin Milla Jovovichiltä. Viikko alkaa siis varsin hyvin.

Etäläsnäoloa taas

Minun piti olla kaukomailla kofferenssissa konffaamassa mutta matkalippusotkujen takia en olekaan. Sen sijaan pidin esitelmäni iChatin avulla ja paikan päällä sikäläinen IT-päällikkö vaihtoi PowerPoint-slaideja käskystä.

Kuulemani mukaan esitelmäni oli valtaisa menestys – ja saahan siitä kivasti sanomalleen kaikupohjaa kun naama on viistoistametrii leveenä juhlasalin seinällä sen sijaan, että itse siellä pienenä seisoskelisi läppärin takana. Se "artistipiireissä" kuuluisa läsnäolo&presenssi kun kuuluu myös hyvän luennoitsijan ominaisuuksiin, mutta mulla menee edelleenkin puheenpitoenergiat lähinnä siihen että saa asiat ylipäänsä ääneen sanottua.

Konffarakastajakin se siellä katteli valtavalle seinälle projisoitua "elämää suurempaa" naamaani. Tykkäs. (niisk)

No, Sydän kierroksella valmis teos on nyt siis virallisestikin esitetty kansainvälisessä kontekstissa ja reaktioiden perusteella vaikuttaisi siltä, että meidän ideat ja tarinan huumori uppoavatkin kaikkein parhaiten jossain ihan muualla kuin Suomessa. Ja saatiinpa Ars Electronica ilmoittautuminenkin kasaan – pienen esittelytekstien hionnan jälkeen. Kuinka moni tulee siteeranneeksi Shakespearen Hamletia ja Nitzshen Tragedian syntyä samassa lauseessa?
Juu-ei. "Aika raskas vasara" sanoi Lupukin ja Shakespeare sai väistyä.

Anna Valtosen väitös pe 30.3. klo 12 / Taik

Teollinen muotoilu ei vastaa mielikuvia - Väitöskirja määrittelee muotoilijoiden työn uudelleen

Filosofian maisteri Anna Valtosen väitöskirja Redefining Industrial Design - Changes in the Design Practice in Finland tarkastetaan TaiKissa (Mediakeskus Lume, Sampo-sali) perjantaina 30. maaliskuuta 2007 kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Jonathan W. Woodham Brightonin yliopistosta Isosta-Britanniasta.
***
"Mielikuva teollisista muotoilijoista teollisuudessa työskentelevinä eksentrisinä taiteilijoina on vanhentunut. Nykyiset teolliset muotoilijat ovat monenlaisiin tehtäviin erikoistuneita asiantuntijoita. Muutos on ollut dramaattinen, mutta tunnettu toistaiseksi vain muotoilijoiden itsensä keskuudessa. TaiKin tuore väitöskirja määrittelee teollisten muotoilijoiden toimenkuvan uudelleen. Anna Valtosen tutkimuksen aiheena on suomalaisen muotoilun muutos 1990-luvulta tähän päivään. Väitöskirja sisältää 25 teollisen muotoilijan haastattelut ja avaa ensimmäistä kertaa julkisuuteen merkittävien suomalaisyritysten - kuten Nokia, Suunto, Metso, Fiskars - muotoiluosastojen toimintatapoja.

1990-luvun lama muutti teollisuuden rakenteita, pakotti yritykset tavoittelemaan uutta kilpailukykyä ja lisäsi muotoilun käyttöä. Muutokset teollisuudessa ja yhteiskunnassa ovat johtaneet muotoilijoiden työn merkittävään erikoistumiseen. Tämänpäivän muotoilija työskentelee monipuolisissa tehtävissä design-toimintojen johtamisesta kuluttajatutkimukseen. Tietotekniikka on uudistanut muotoilijoiden työkalut ja tuonut mukanaan uusia muotoilun aloja, kuten elektronisten laitteiden käyttöliittymäsuunnittelun. Muotoilu on otettu yhteiskunnassa myös osaksi kansallista innovaatiopolitiikkaa ja koulutusta on lisätty. Teollinen muotoilu on pyrkinyt tieteellistymään ja muotoilijat voivat nykyisin työskennellä myös tutkijoina. Teollisesta muotoilusta on tullut tärkeä kilpailutekijä yrityksille ja kansakunnille. "

Filosofian maisteri Anna Valtonen työskentelee tutkijana TaiKin muotoilun osastolla ja vierailevana professorina ESSEC Business Schoolissa Pariisissa. Väitöskirjansa valmistuttua Valtonen palaa tehtäviinsä Senior Design Manageriksi Nokialle, jossa hän on työskennellyt kymmenen vuotta.
Lisätietoja: Anna Valtonen, etunimi.sukunimi@uiah.fi

Kinnostaisiko viisivuotinen virka?

Taikin Medialaboratoriossa olisi pari virkaa auki. Pistäkää sana kiertämään, että saadaan parhaat mahdolliset tyypit sinne:

Lehtorin virka, media, erityisesti luovan suunnitteluprosessin kehittäminen, viiden vuoden määräajaksi.

Tutkijan virka. Henkilön tehtävänä on vastata osaston tutkimushankkeissa kehitettävien vaativien multimodaalisuutta hyödyntävien tietoteknisten ratkaisujen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä osallistua korkeakoulussa esiin tuleviin tietotekniikkaa sivuaviin hankkeisiin päätöksentekijänä ja hankkeita konsultoivana asiantuntijana.

Visionääriset arkkitehdit ottaa päähän

Jotenkin Leenan ilmanpallon yllyttää kertomaan, että:
- Innovaatioyliopisto-hanke ei jaksa kauheasti kiinnostaa ennen kuin suunnitelmat alkavat konkretisoitumaan johonkin suuntaan. Kokouksissa jossa suunnitelmiin on pyynnöstä laadittu lausuntoja, henki on ollut pääsääntöisesti myönteistä. Eniten on huolehdittu koulun säilymisestä kokonaisena - lähinnä, ettei taideopetus jäisi pois.

- 13- tuntiset työpäivät sujuvat vanhasta muistista, joskohta nämä ovat nykyisin poikkeuksia säännöstä. Siirryin alkuvuodesta tekemään melkein normaalia virka-aikaa enkä yleensä viitsi tuoda edes konetta himaan. Tämä viikko on poikkeus, vaikka siksi, että olen luvannut huomisaamuksi trendien ennakoinnin menetelmäkurssin verkkoon ja perjantaina esittelen kotiutumistutkimukseen ja pitkän aikavälin ennakointiin perustuvan design-ratkaisuni yhden suomalaisen suuryrityksen hepuille, joilla on tarpeita sinänsä hyvien tuotteidensa markkinoinnissa. Kyseessä on kestävän kehityksen työpaja ja yritystahoina on Kone, ABB Marine ja Nokia.

Työpajan introssa maanantaina Kone ja Nokia esittelivät ekoperiaatteitaan ja, Kone erityisesti, tulevaisuusvisioita. Esitettiin, että huoli planeetan kunnosta on tuleva trendi ja ekotehokkuus pop. ABB:n heppu esitteli teknologiaa. Kaikilta tehtävänantona tuli oikeastaan että mitä "green experience" on ja miten se konkretioituisi tuotteiksi tai markkinointimateriaaliksi asti.

Jännää (ehkä) nähdä perjantaina, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan, sillä harvalla on varmaankaan paukkuja suhtautua kriittisesti tai analyyttisesti tarjottuihin tulevaisuusvisioihin. Jotain opiskelijoista kertonee se, että n. 15 opiskelijaa haluaa tehdä Kone-projektin, n. 10 Nokia-projektin ja 5 ABB-projektin, siitä huolimatta, että annetuista visioista ei juuri ole lähtökohdaksi reaalimaailman ratkaisuille.

Ilmat pallosta

Pitää nyt ihan järjestyksen ja jatkumon vuoksi raportoida taas ilmapallotilanne:
[osat 1. - 2. - 3.]

Ei jatku kauhean hyvin. Nyt on ilmapallo sään tuiman tuivertama ruippana, pelkkä "sisäkumi" jäljellä. Onneton näyttää lähinnä oksalle viskatulta kondomilta, varsin isolta sellaiselta sentään. Voi jeekuna on mulla näköala.

Idioottien uhrit Ry.

Elämä se aina tarjoaa pikku yllätyksiä ja löytämisen iloa. Essimerkiksi juuri kun jostain yksilöstä ajattelee, että tuon tyhmemmäksi ei enää ihminen voi tulla niin se ottaa ja tempaisee takavasemmalta niin kolossaalisen mokan, että rintaa puristaa vielä monen päivän jälkeenkin.

huh huh, mäenkestäenää.

Sateenkaarinaama

Muutama vuosi sitten oli mukana tekemässä yhtä netin vaalikonetta ja siitä on vielä jäänyt jonkin verran intoa testata nykyisiäkin viritelmiä – onhan näillä 'tutkimusten mukaan' pelottavan suuri vaikutus äänestäjien päätöksenteossa. Kysymys on kuitenkin vain yhdestä pikku-pikku algoritmista ja kourallisesta kysymyksiä.

Eli Iltalehden Naama-vaalikone oli pakko testata – vaikka pärstäkerroin nyt on niitä prioriteetiltaan kaikkein vähäisimpiä juttua joiden perusteella minä ääneni käytän. Tulos on kiinnostava sikäli, että minulla mitä ilmeisemmin on homomiehen naamataulu – ainakin kaksi kolmesta lähimmäksi osuneesta Helsingin vaaripiiriläisestä tunnustautuu sateenkaarenväriseksi.


(Tää kyllä selittää parikin juttua, vaikkakaan ei sitä että miksi en saanut yhtään naisen naamaa tähän???).

Uutismoka

Toimittajienkin päätiedonlähde taitaa yhä useammin olla Wikipedia. Huomasin tämän kun mediassa alettiin uutisoida "Harry Potterin" esiintyvän Peter Shafferin hienon Equus –näytelmän pääroolissa ja ainakin Iltasanomat ja joku muu jota nyt en muista, toistivat Wikipediassa alun perin olleen virheellisen tiedon, että näytelmän pojalla olisi seksuaalisia haluja hevosia kohtaan. Ei se nyt ihan niin mene, pojalla on himoja yhtä tyttöä kohtaan ja hevoset saa tuta ihan muuta kuin lempeä.

No, joku on hiljattain korjannut wikipedian virheen joten ehkäpä jatkossa saamme oikeampaakin uutisointia tältä osin.

Uudella versiolla eteenpäin

Olen näin maaliskuun kunniaksi kehittänyt heinänuhan (!). Liljat ovat mielettömän upeita kukkia, mutta tuoksu täyttää koko kämpän. Olen aivastellut jo pari päivää.

Silti kulutin tunnin tai pari korkeintaan Typon_ ulkoasun päivittämiseen. "New Blogger" on aika kiva – leiskan muokkaaminen on melko helppoa nykyään ja muitakin parannuksia vanhaan on ilmestynyt. Olisivat tietenkin voineet Bloggerilla tiedottaa pakkosiirrosta paremmin, mutta muuten tämä on oikein hyvää kehitystä.

* uudessa paketissa

Olen kovin buzz-wordien ajamalla alalla. Buzz-word on myöskin buzz-word. Onko joku jo suomentanut sen?

Tänään olen miettinyt sitä kuinka Howard Rheingold vuonna 1993 julkaisi kirjansa The Virtual Community ja kuinka sen jälkeen hype räjähti ja IT-alaan sijoittajien rahavirrat vuolaasti valuivat kaikkeen johin tajuttiin liittää termi community. Jossain vaiheessa myöhemmin oli trendikästä tutkijapiireissä dissailla koko virtual community käsitettä ja peräänkuuluttaa oikeaa yhteisöllisyyttä, mitä se sitten lieneekään. Nyttemmin on kai ihan ok puhua yhteisöllisyydestä, jos niin haluaa, mutta kenelläkään ei ala vilistä dollarinkuvat silmissä. Ne vilisevät nykyään jos käyttää vanhaa kunnon termiä Social Networking, josta harva IT-alalla oli kai kuullutkaan ennen flickriä ja YouTubea.

Opettelin tänään uuden taidon

En ole enää virkatutkija vaan työtön joka nyt vaan sattuu jatkamaan väitöstutkimustaan vapaa-ajallaan ja ilmaiseksi kunnes jotain ilmaantuu, tai jos työkkäri päättää, että tutkimukseni on päätoimista enkä ole oikeutettu työttömyystukeen ellen keskeytä jatko-opintojani (uhkaus tuli jo ja laitoin anomuksen vetämään että haloo!).

Tämä lähinnä vain alustuksena siihen, että pitäisi elellä aikaisempaa säästeliäämmin. Ostin sätkäntekovehkeet ja aloin opetella uutta taitoa, kuvassa ensimmäiset tulokset. Poltin elämäni ensimmäisen itsekäärityn sätkän parvekkeella ja mukavahan sitä oli tupruttaa. Ja rahaa säästyy.

Ontää vaan sen verran surkean näköistä äheltämistä ainakin toistaiseksi että pitänee kääriä sätkät etukäteen himassa eikä nolata itseään räpeltelemällä niitä jossain julkisessa tilassa. Siinähän menis imago ihan totaalisesti.

Taikin pääsykokeet

Typoon tullaan jonkun verran haulla "Taikin pääsykokeet". No, ne on parhaillaan menossa, ennakkotehtävät julkaistiin viime viikolla. Koska mua sattuu kiinnostamaan millaisia tyyppejä Taikkiin hakee ja pääsee, alla muutama toivottavasti avulias pointti. Pointit koskee lähinnä Muotoilun osastoa mutta pätenevät muuhunkin kouluun. Ja, joo, kuulun vankasti ns. asioista perillä oleviin tahoihin: olen käynyt Taikin ja teen sinne parhaillaan väitöskirjaa tutkijan vakanssilla. Lisäksi Muotoilun osaston osastoneuvoston ja Taikin tutkimusneuvoston jäsenenä olen mukana sekä kehittämässä että päättämässä koulutukseen liittyvistä asioista ja olen myös mukana arvioimassa sekä pääsykokelaita että koulusta lähteviä. Mä myös opetan Muotoilun osastolla ja ohjaan ja tarkastan lopputöitä. Luulisi riittävän.

Taikkiinhan on perinteisesti ollut vaikea päästä. Läpäisyprosentti on jossain 10:n tienoilla, vaihtelee koulutusohjelmittain. Tuosta huolimatta niin meillä kuin esim. Kuvataideakatemiassakin on ongelmana, ettei hyviä suomalaisia hakijoita ole riittävästi. Mä näen vian siinä että Taik on sisäänpäinlämpiävä, vaikeasti hahmottuva kokonaisuus, jota muiden kuin valmiiksi taide/muotoilu/kulttuuripiireissä pyörivien on vaikea nähdä yhtenä koulutusmahdollisuutena ja johon piirien ulkopuolisen on vaikea myös päästä koska pääsykokeiden läpäisy edellyttää jo jonkinlaista yleisymmärrystä, että mistä koko touhussa on kyse. Kuitenkin Taik tai ainakin Muotoilun osasto (MO) tarvitsisi kipeästi hakijoita perinteisen taiteellisen Finnish Design-ideologian ulkopuolelta, koska traditionaalinen hienojen esineiden suunnitteluun keskittyvä muotoilija ei ole enää kovin kysytty heppu ja MO:ssa mielellään koulutettaisiin monipuolisempia, käsitteellisen ajattelun hallitsevia ja yhteistyökykyisiä muotoilijoita.

Asiaa auttaisi ainakin jos olisi lisää hakijoita, joilla on jollain tapaa lahjoja alalle mutta taustaa, mielenkiintoa ja kokemusta mielellään muustakin kuin kuvataidelukiosta. Koska kuvataidelukion (tai muotoilija/arkkitehtiperheen) ulkopuolelta on näköjään vaikea hakea ja päästä Taikkiin, ajattelin, että selitän vähän mikä Taik on ja annan pari irtovinkkiä, joista toivottavasti on hyötyä kouluun hakevalle. Olisi mahtavaa jos kommentteihin kertyisi vaikka kysymyksiä koska mulla ei ole mielessä kuin pari kohtaa. Joista ensimmäinen korjaa Taikin käsittämätöntä tapaa viestiä hakuilmoituksessa tutkinnoista niin että niistä ei juuri saa ulkopuolinen selvää. Allaolevan pitäisi auttaa asiaa.

Taideteollinen korkeakoulu (Taik) on yliopisto. Siellä voi suorittaa kolme tutkintoa:
Bachelor of Arts (BA), Taiteen kandidaatti (TaK), on alempi korkeakoulututkinto,
Master of Arts (MA), Taiteen maisteri (TaM), on ylempi korkeakoulututkinto ja
Doctor of Arts (DA), Taiteen tohtori (TaT), on jatkotutkinto.

Logiikka menee niin, että BA-tutkintoon haetaan ylioppilastodistuksella ja pääsykoetehtävillä, MA-tutkintoon haetaan BA-todistuksella (esim. ammattikorkeakoulututkinto) ja portfoliolla ja DA-tutkintoon haetaan MA-todistuksella ja tutkimussuunnitelmalla. Alempi tutkinto pitää siis olla suoritettuna ennen kuin voi siirtyä tekemään seuraavaa tutkintoa. Hienommat nyanssit selostetaan koulun pääsykoeoppaassa ja koulun sivuilla.

Joskus voisi erikseen kirjoittaa tohtoritutkintoon hakemisesta mutta nyt vain BA- ja MA-hauista

Taik jakaantuu osastoihin (Muotoilu, Visuaalinen kulttuuri, Medialaboratorio jne.), jotka edelleen jakaantuvat koulutusohjelmiin (Muotoilun osastolla Teollinen ja strateginen muotoilu, Tekstiilitaide, Vaate- ja pukutaide jne.). Pääsykokeissa haetaan ensisijaisesti koulutusohjelmaan mutta suunta on koko ajan enemmän osasto-tasoiseen opiskeluun, joten opiskelijoilla on periaatteessa koko osaston opetustarjonta käytettävissään. Seuraa ensimmäinen ja oleellisin vinkki:

Perehdy alueeseen johon olet hakemassa.

Jos se on Teollinen ja strateginen muotoilu, yritä sisäistää, mistä koulutuksessa ja tulevassa ammatissa on kyse kun kyseessä on Muotoilun osaston Teollisen ja strategisen muotoilun (teollinen muotoilu, tm, arkipuheessa) koulutusohjelma. Maailma mitä ilmeisimmin kokee teollisen muotoilun tarpeelliseksi koskapa verorahoilla kalliisti jatkuvasti koulutetaan alalle ihmisiä. Miksikähän maailman niin ajattelee? Mitä ideaa on teollisessa muotoilussa? Tai muotoilussa? Mistä koostui Tapio Wirkkalan ura? Tai mitä tekee Liisa Puolakka tai Eero Miettinen työkseen? Ota selvää ja, ennen kaikkea, ajattele.

Ei, ei tarvitse tulla oikeaan tulokseen. Asiasta on monenlaista käsitystä. Pääasia että tulee johonkin tulokseen. Koita päästä sisään.

Tämä siksi, että tuo juuri on sitä ymmärrystä joka vähitellen kertyy taidelukiossa tai muotoilijaperheessä mutta jota ei juuri tule hankkineeksi muutoin. Eli kyse ei ole teollisen muotoilun historian opettelemisesta eikä tenttiin valmistautumisesta, koska kukaan ei pääsykokeissa kysy nippelitietoa, vaan siitä, että sisään pääsee olemalla motivoitunut, lahjakas ja persoonallinen mutta esim. teollisen muotoilun perinteiden ja ammatin antamissa rajoissa. Toisin sanoen, pääsykokeissa etsitään tyyppejä jotka poikkeavat hakijoiden massasta koulutusohjelman arvostamalla tavalla. Kummallisuutta ja epämääräisyyttä ei erityisemmin arvosteta eikä pääsykoetöitä tai portfolioita, joita arvioitsijat (alan ammattilaisia) eivät ymmärrä. Toisaalta, jos hakijalla on ikään kuin valmiiksi tm-ote, pääsykokeiden tekeminen ennakkotehtävävaiheessa ja koululla ei ole ylivoimaisen vaikeaa koska ote tehtäviin on jo olemassa. Mä toistan: meillä on pulaa hyvistä hakijoista. Hyvin tehdyillä tehtävillä pääsee takuuvarmasti sisään mutta töiden pitää olla Taikin kriteereillä hyviä. Pääsykokeet eivät ole oikea paikka pulikoida tuota vastaan.

Toinen vinkki: Ainakin muotoilun osastolla koulutus on melko selkeästi joko kaupallista, tutkimuksellista tai taiteellista. Pääsykokelaan on helpompi "saada ote" pääsykoetehtävistä ja ylläpitää jonkinlaista oman käden jälkeä jos jo pääsykoevaiheessa tietää tai valitsee per tehtävä oman suuntautumisensa. Toi on yksi keino terävöittää pääsykoetehtävää, tehdä selkeästi joko kaupallinen, tutkimuksellinen tai taiteellinen tehtävä tai sitten yhdistelmä niin että homma vielä pysyy kasassa. Lisäksi kolmijako ehkä helpottaa koulun opetustarjonnan hahmottamista. Kannattaa rämpiä koulun, yksiköiden, osastojen ja koulutusohjelmien sivuja.

Kolmas vinkki: Treenaa. Katso vanhoja pääsykoetehtäviä (ja mieti koulutusohjelman ammattikuvaa ylipäätään) ja treenaa koulutusohjelmalle tyypillisten maneerien ja elementtien tekoa. Sikäli kun pääsykokeissa pitää piirtää autoja tai ilmaista materiaalintuntua, treenaa miten se tapahtuu. Pääsykokeissa voi olla isoa iloa siitä että tietää jotkut kuvio- tai väriyhdistelmät ja vaikka kynän jäljen hyviksi ja toimiviksi jotta ihan kaikkea ei tarvitse pähkäillä kokeissa. Ja, taas, toi on sitä, minkä jengi oppii taidelukiossa ja jonka oppii vain tekemällä ja kokeilemalla. Treenaamisesta on myös se hyöty, että osaa arvioida tavat, joilla ehtii annetussa kahdessa tunnissa tekemään annetun tehtävän.

Noi nyt enimmäkseen koskee BA-tutkintoon hakevia ja pääsykoetehtäviä. MA-tutkintoon haetaan portfoliolla, jonka pitäisi ilmentää sitä, että hakijalla on suunnilleen samat valmiudet kuin Taikin BA-koulutuksen käyneillä ja jo ote alaan ja sen maneereihin. Taaskaan kummallisuudet ja käsittämättömyydet eivät ole niitä juttuja, joita portfolioita arvioitaessa pidettäisiin merkkeinä lahjakkuudesta, persoonallisuudesta tai omaperäisyydestä. Kun BA-hakijoiden motivaatiota on vähän vaikea arvioida, niin MA-hakijoista sitä syynätään kovastikin. Kohtuullisella portfoliolla pääsee haastatteluun, jossa lähinnä kysellään sitoutumista ja arkipäiväisesti mahdollisuuksia opintoihin.

Hemmetti, nyt pitää juosta sukuloimaan. Saatan palata aiheeseen ja fiksatakin jos keksin jotain.

Maisa ja Kaarina Designmuseossa

"Maisa ja Kaarina vellovat erilaisissa ristiriidoissa ja ratkovat pulmia kaikilla mahdollisilla keinoilla: voimalla, filosofialla, luudalla, suklaalla. He tuohtuvat vääryyksistä ihmiskuntaa kohtaan ja sukkahousuvalmistajien salajuonista."


Maisa ja Kaarina –sarjakuvaa on tehty jo 20 vuotta. Todella hieno saavutus, ja tämä on hyvä sarjis, paras syy lukea annaa. Juhlanäyttely avattiin eilen Designmuseossa, enkä muista, että koskaan olisin taidenäyttelyssä nauranut niin paljon kuin tällä kertaa. Esillä paljon strippejä vuosien varrelta ja muuta kivaa.

revontulinennuste

AURORA WATCH: Sky watchers from Scandinavia to Alaska should be alert for auroras tonight. A solar wind stream is due to hit Earth and the impact could spark a geomagnetic storm. (via)

ja:

Tämänhetkinen magneettinen aktiivisuustila:
Etelä-Suomessa magneettinen aktiivisuus on kohonnut.
Pohjois-Suomessa magneettinen aktiivisuus on kohonnut. (via)

Astrologian ihmeitä

Olen tutkinut horoskooppeja suorastaan "viran puitteissa" eli kirjoittajan ja tutkijan näkökulmasta. Nehän perustuvat pitkälti siihen, että asioita sanotaan niin ympäripyöreästi, yleisellä tasolla ja metaforisesti, että aina niihin voi halukas löytää jotain tarttumapintaa. "Tunteesi eivät tunne pysähtymisen käsitettä ja pettymystenkin keskellä jaksat etsiä valoa tunnelin päästä [astro.fi]." Voi jeekuna, hengissähän tosiaan vielä ollaan vaikka viikon mittaan olikin kaikenlaista harmia ja mielipahaa. Kuin ne tietääkin!

Tässä videossa tutkija & taikuri James Randi osoittaa saman asian.

Astrologian kaltaista retoriikkaa voi soveltaa esimerkiksi vuorovaikutteiseen kerrontaan ja dialogiin jossa eri elementtien toisinaan tulisi taipua moneen erilaiseen yhdistelmään ja sattumaankin jollain logiikalla joka ei kata koko maailmankaikkeuden monimutkaisuutta.


Toisinaan kuitenkin horoskooppikin vetää maton alta. Tätä tulevan kevään syntymäkarttaani perustuvan ennustuksen toteutumista jään mielenkiinnolla odottelemaan. Jos vaikka.

You could fall in love with a very feminine woman. She will bewitch you and you will lose all common sense, all your critical faculties, you will drink in her every word, completely admiringly. She will be able to do whatever she wants with you, and she will not miss the opportunity. You will accept no criticism from your circle about this relationship. You will be ready to get angry with your best friends for love of this beauty. [astrotheme]

ACTRESS – LEADING

Penélope Cruz, Judi Dench, Helen Mirren, Meryl Streep, Kate Winslet


Todella "komia" ja osaava sakki kilpailee tällä kertaa parhaan naispääosan Oscarista.

Näiden naisten keskiarvoikä on 51 vuotta. Nuorinpana on Kate Winslet s. 1975.

Viime vuonna samassa kategoriassa keski-ikä oli 39 ja sitä ennen 36. Miesten kohdalla on totuttu että joku vanhempi ukkeli käy pytyt pokkaamassa mutta nyt on jotain tapahtunut kun nainenkin saa olla muutakin kuin nuori tyttönen. Tervetuloa vaan HDTV ja ihanat kuuskymppiset näyttelijättäret! Ehkä ne sittenkin mahtuu samaan maailmaan?

Mieshavaintoja

Alla kaksi tositapahtumiin perustuvaa esimerkkiä joissa miespuoliselle henkilölle tapahtuu kaksi asiaa noin kuukauden sisällä.

Noin 30-vuotias mies:
A) Hän ostaa moottoripyörän
B) Hän menee naimisiin

64-vuotias mies:
A) Hän jää eläkkeelle hienon uran tehneenä
B) Hän ostaa BMW:n


Ehkä psykologisoin ihan väärässä kohtaa, tai onko minusta sitten kehittymässä ihan oikea dramaturgi, mutta minusta noissa molemmissa esimerkeissä on nähtävissä syy-seuraus suhde.

Ms. Dewey

Ms. Dewey on uudenlainen hakukoneprojekti. Ei toi ehkä googlea voita ihan pian jos pitää hakea helposti ja nopeasti tietoa. Mutta on tässä jotain kivaakin. Ms. Dewey on hot!

Kirjoitin tahallani ensimmäiseen lauseeseen uudenlainen vaikka onhan samankaltaisia web-hostess tyyppisiä ideoita viritelty jo vuosikausia. Tämä on kuitenkin ensimmäinen näkemäni joka tehty korkealla tuotantolaadulla. Ms. Deweytä esittää 'ihan oikea' näyttelijä joka on myös hyvin valaistu ja maskeerattu, käsikirjoitettu. Lieneekö jopa ihan ohjaaja tässä? Ja videokuvakin kulkee netin yli melko mukavasti ilman suuria takkuja.

Hui hui mihin on vuorovaikutteisuus menossa?

Kone on myös tavallaan Chatterbotti – tai pitäisi kai sanoa videobotti. Useimmat rutiineistaan tulevat melko satunnaisesti jostain rekisteristä mutta tietyt avainsanat (esim. photos, sex) saavat aikaan täsmäreaktioita.

Uuden median historiaa

Blogimainos: Nyt kannattaa lukea publicaccess.fi:tä jossa Minna Tarkka on alkanut käsitellä suomalaisen mediakulttuurin historiaa.

Vähän hortonomivinkkiä kiitos

Teoriani (Hatusta TM) on että suomalaiset eivät osta kovinkaan usein kukkia toisilleen osittain siksi että he eivät kehtaa eivätkä uskalla. Konffarakastaja sen sijaan osaa ja ymmärtää ja kehtaa (konffarakastaja on numero yksi!). Pari päivää sitten oven takana odotti aivan järjetön kukka-asia. Kaksi kättä ja pari liikutuksen kyyneltä tarvittiin sen sisään kantamisessa.

Seuraavia konferensseja odotellessa voisi yrittää pitää tuon hengissä. Mutta tunnistaako kukaan tuosta huonosti informaatiota jakavasta kuvasta, että mikä kasvis on kyseessä ja kuinka paljon ja usein sitä pitäisi kastella?

Tutkija tutkii

Minulla on vuokaaviofetissi. Siksipä uusin suosikkiblogini on Indexed.

Allekirjoittanut tutkija on nyt päässyt karkkikauppaan, kun minulla vihdoin on kunnon dataa jota tutkia ja luokitella, piirtää graafeja, tehdä johtopäätöksiä. Jee, jee kolmisentuhatta hyvää tekstiviestiä analysoitavana ja pian saadaan tarkat katsojaluvut asiantuntijan analyysin kanssa. Sitten pääsee laskemaan mikä oli (inter)aktiivisten katsojien osuus. Tyypillisestihän se on erityyppisissä interaktiivisissa hässäköissä melko pieni, muistaakseni n. 3-4 % , (mobiili TV-chattien osallistujien osuutta kaikista katsojista en tunne). Mutulla sanoisin, että ollaan aikalailla samoissa myös Sydän kierroksella -sarjassa. Tai väillä ehkä hieman alakanttiin mikä on ihan ymmärrettävää kun suhteuttaa viestin hinnan ja sen, että ihmiset ymmärsivät todella hyvin ohjelman keston ja draaman kaaren ja osasivat ajoittaa viestinsä lähettämisen juuri sopivasti oikeaan kohtaan, eli yhden tarinakaaren osallistumisaika on loppujen lopuksi varsin pieni.

The Show is Over

Kaikki neljä lähetystä, yhteensä 12 tarinaversiota Sydän kierroksella –sarjaa on nyt takana päin. Kaikki lähetykset meni hyvin teknisesti ja muutenkin. Katsojat lähettivät mahtavia viestejä, jotka todella käsittelivät teemoja (rakkaus, ikäero jne.) ja suoraan henkilöhahmoja. Tästä olen todella onnellinen ja liikuttunut.

Päällimmäiseksi tällä hetkellä minulle hiipii kuitenkin turhautuneisuuden tunne siitä, että se lähetysjärjestelmä joka meillä nyt oli käytössä toteuttaa vain osa niistä kerronnallisista detaljeista joita olisimme siihen halunneet. Osa syntyneistä tarinoista oli selkeästi parempia kuin osa, eli yksittäisen tarinoiden laatu nykyjärjestelmällä ei ole taattuna niin loistava kuin tekijät ehkä toivoisivat.

Ohjelmiston kyky muistaa mitä mediaelementtejä on milloinkin esitetty ja kuinka niitä voidaan varioida ei ole vielä huippunsa hiottu. Lähetyksissä tapahtui sekä kohtauksien, että ajatusääninen esittämisessä (matemaattisesti ja kerronnallisesti) tarpeetonta toistoa. Kohtauksista kolme kappaletta jäi kokoaan esittämättä. Ne olisivat olleet parempiakin kuin jotkut jotka tulivat moneen kertaan. Yksi henkilökohtaisista lempikohtauksistani jäi kokonaan näkemättä. Joku repliikkikin sattui toistumaan peräti saman kohtauksen aikana, vaikka repliikkimateriaalia olisi ollut niin paljon, että koskaan näiden 12 tarinan aikana ei olisi tarvinnut kuulla samaa ajatusta kahdesti.

Voi kun tätä teosta ja ideaa vielä tulisi tilaisuus jatkokehittää. Jo olemassa olevalla materiaalilla sekä järjestelmä, että meidän metadata voisi olla parempikin. Tietysti myös käsikirjoittajana olen nyt oppinut aivan mielettömästi ja tietäisin monta asiaa jotka olisi voinut kirjoittaa paremminkin.


Arvatkaa mitä tehtiin lähetysstudiossa eli Taikin kellarissa kun viimeinen lähetys oli ohi aamukahdelta? Kristiinakin tuli sinne ja sitten pyöritettiin keskenämme vielä pari kierrosta tarinaa, enimmäkseen huvin vuoksi, mutta myös saadaksemme vielä pari erilaista versiota nauhalle ennen kuin lähetystekniikka lennätetään tukikohtiinsa ympäri Eurooppaa. Megabileet siis :)

oho, heppa

Tänään kuin astuin hissistä työpaikan alempiin kerroksiin, ensimmäisenä keskellä käytävää seistä törrötti hevonen. Joo, hevonen se oli, Mediakeskus Lumeessa. Tosi kaunis vieläpä, valkoinen. Promootiosta (johon en osallistu) tullee hauska, sinne on raahattu kasoittain ruohoakin. Ja hepalle kaiketi tökätään sarvi otsaan.

Muistin myös tänään, että enhän minä enää edes ole Lumessa töissä. Mutta viissin nyt kuukauden Medialabrassa, jos nyt joku on tehnyt sopparin, mitään en ole kuullut. Saattahan ollakin, että olenkin työtön jo nyt enkä vasta ensi kuussa. Elämme kiinnostavia... äsh paskat...

Jumalauta! ONNNEEEEE!

"YLE TV1:n Sydän kierroksella -sarja on kutsuttu mukaan kansainväliseen Emmy Awards -kilpailuun." Linkki Ylen uutiseen, Hesariin

Virtuaalihalaukset, pusut ja onnittelut Leenalle (käsikirjoitus) ja Mikalle (ohjaus).

Mitä mies, quo vadis?

Taideteollinen korkeakoulu viettää ensi viikolla promootiojuhlaa. Promootio sisältää viikon verran akateemista äkseerausta, ennen kaikkea puheita, muun muassa tohtorien viitoille, seppeleensitojattarille, taideteollisuudelle, luonnottarille, priimusmaisterille, korkeakoululle, tähtitaivaalle, kunniatohtoreille ja Pallas Athenelle. Mä olen saanut myös kunnian (musta se on kunnia) pitää puheen ja aihekin on annettu. Bileiden jatkoilla ohjelmassa on mun viiden minuutin puhe miehille.

Kuinka osuvaa. Ja helppoa! Ei tarvitse kuin lainata:

Hänen vasen kätensä on pääni alla,
Hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Hänen suunsa maistuu makealta – kaikki hänessä houkuttaa! (lähde)

Siinä se.

Joo… muuten ihan hyvä, mutta pelkään akateemisissa juhlissa väistämätöntä sitaattiskabaa. Aaaargh, voin kuvitella miten joku märkäkorva heittäisi heti vastaiskun narisevalla äänellä:

"Puhuu tavarasta ihan niin kuin olis joskus päässyt koittaan…"

Eipä silti, Tuntemattoman lainaaminen on aina paikallaan. Tästä ei nyt kumminkaan pidä vetää sitä väärää johtopäätöstä, että sota (ja seksi) olisivat jotenkin erityisesti miestä määrittäviä asioita. Kyllä nainenkin osaa olla sotaisa ja seksikäs. Lisäksi, samoin kuin epäilemättä nainen, mies on huomattavasti sotaa ja seksiä monipuolisempi juttu.

On hienoa että maailmassa on miehiä. Maailma olisi nimittäin naiselle aika köyhä paikka, jos miehet olisivatkin naisia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka mainittu Tuntematon sotilas. Sen olisi kirjoittanut torpparitaustainen, tehtaassa työskentelevä nainen ja kirja kertoisi naisista koostuvan konekiväärikomppanian toiminnasta suomalaisten ja neuvostoliittolaisten naisten välisessä jatkosodassa. Hietanen, Rokka, Lehto, Rahikainen ja Koskela olisivat niitä sukunimeltä tunnettuja naisia jotka kuuluisivat siihen naisporukkaan, jonka naiskohtaloita me muut naiset jakaisimme ja sillä keinoin ymmärtäisimme ja tulkitsisimme naiskansallista naisidentiteettiämme.

No, tätähän on helppo kokeilla. Kuvitellaan vain, että eletään maailmassa, jossa ei ole miehiä, on vain naisia, mutta suunnilleen puolta naisista kutsutaan jostain syystä miehiksi. Sen jälkeen mennään ja luetaan Tuntematon sotilas. Lukukokemuksen luulisi olevan vähintään erilainen ja, tässä maailmassa, jossa on sekä miehiä että naisia, väitän että naislukijan kannalta lukukokemus on oleellisesti köyhempi, eritoten jos naislukija sattuu olemaan kiinnostunut miehen ajatusmaailmasta. Nimittäin sama ilmaisu on eri asia miehen ja naisen puheena koska ilmaisut kuvaavat joko miehen tai naisen kokemusta maailmasta. Nämä kaksi maailmaa ovat lähtökohtaisesti eri asioita. Mistä nainen puhuu, sen nainen kokee ymmärtävänsä mutta miehen suusta sama ilmaisu on pysyy arvoituksena, juurikin siksi että mies on mies ja nainen on nainen.

Kokonaan eri asia on tietenkin kumpaan porukkaan itse kukin meistä lukee kuuluvansa.

Edellä olevasta voidaan joka tapauksessa päätellä, että naiseksi itsenä kokevien ei tule edes yrittää ymmärtää miestä taikka mieheksi luulemiaan – se olisi hullun hommaa. Sen sijaan nainen voi, ja itse asiassa naisen tietysti kannattaakin, iloita siitä että maailmanjärjestys tarjoaa pysyvän arvoituksen naisen ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi.

*********
Daaa, siinä jonkinmoinen puheen alku. Alussa se mitä pitikin sanoa, loppuun tyypillinen aasilla silloitettu vetäisy kuulijakunnan ja tilaisuuden luonteeseen. Deadline on vasta torstaina, tätä ehtii vielä viilata.