Wednesday, April 04, 2007

Vieroitusta

Ensimmäinen vuorokausi oli melko helvetillistä, muuten on ollut vaan melko tasaisesti sinnittelyä. Fyysisesti on lähes kokoajan tuntunut siltä kuin olisin neljän tuopin nousuhumalassa: snadisti pökerryttää ja kaikki kommunikaatio tapahtuu hieman etäännytettynä kuin jonkin verhon läpi. Väsyttää. Aineenvaihdunta on selvästikin muuttunut. Tunne-elämän puolella lähinnä nollatasoa (välinpitämättömyyttä), eli ilman suuria tunteita paria ylireagointia lukuun ottamatta. Keskittymisvaikeuksia.

En ole rakastunut. En vain ole polttanut yhtään tupakkaa kokonaiseen viikkoon. Kai tämä olo tästä pian normalisoituu? Alkaa jo nyppiä, että 80% energiasta ja ajasta menee sen muistamiseen että ei polta.

7 comments:

Perso Kaikelle said...

Aijai, ooh ja puuh! Katos mokomaa! No, sie huomasitkin että aineenvaihdunta on muuttunut. Niin siinä käy. Nyt pitäis sitten katsoa myös energian sisäänottoa tietoisesti. Mä en sitä tiennyt silloin aikoinaan, ja olin vuosia liian huoleton lappamisen suhteen. Kaikki energiankulutustaulukot uusiksi vaan, huoh.

Viikko on jo huikean hieno aika. Nikotiini on poistunut elimistöstä jo monta päivää sitten. Mutta äh, oliko se nyt niin, että hermoissa tms. on joitain reseptoreja, joiden totuttaminen pois tupakasta vie vuo.. kuukausia (monta) ja joka koukku kytkeytyy pahimmoillaan päälle, "herää", yhdestä poltetusta tupakasta. Tää on se vttumoinen juttu. Kuin myös tietenkin sosiaaliset kuviot, joissa on tottunut olemana mieluummin tupakan kans kuin ilman.

No siis, aika urakan olet ottanut, mutta on siitä moni muukin selvinnyt. Poverii.

Anonymous said...

Juu, respektii paljon ja poverii, Lende - ja kysy neuvoo muilt lopettaneilt, jos alkaa oikein haastavaks. Yx ystäväni joka oli röökännut 14-vuotiaasta 40:ksi selvisi n. 2 vuoden ajan ihan pienin purkkannoksin (ei päivittäiskulutuksella) aina stressi- ja pahemmist pakokauhutilanteist, sekä baareissa tulevast suuresta kiusauksesta (viitaten Person sos. tilanteisiin). Eli turvaudu siihenkin, jos oikein pahax käy. Eikä polta eikä syö purkkaakaan enää. Lumi

Leena said...

Kiitos kannustuksesta Perso & Lumi. Huomasin jo et jos tulee pienikin' tunnekiemura' niin nikat on todella valtavat verrattuna normaalitilaan.

Se on varmaa, että jonkin näköinen nikotiinipilleri tai purkka kulkee vielä pitkään mukana pahimpien stressipiikkien varalle.

Anu said...

Siistiä! En edes tiennyt että tahdot olla polttamatta, hyvä on sekin ettei puhu siitä vaan tekee sen. Tai siis on tekemättä sitä :)

Oliko puhe että mäkin olen nykyään töissä kotona, kun jouduimme luopumaan Kallion työhuoneesta. Semmoinen on kyllä etsinnässä, jos joku kuulee jotain jostain.

Vaihteeks aika mukavaa himmailla himassa (mul on vieläkin aamutakki päällä) mutta ehkä tässä pidemmän päälle rupee höperehtimään.

Illalla lähdemme Lappiin muutamaksi päiväksi, olisi kiva nähdä sen jälkeen pitkästä aikaa, vaikkapa sitten verhon läpi :) Sitkeyttä & Sietokykyä & Suhteellisuudentajua koetokseen, t. Anu

Leena said...

Anu, tää lopettamispäätös syntyi lopulta aika nopeesti - ja siitä puhuminenkin jotenkin snadisti hankalaa välillä. Blokatakin uskalsin vasta viikon jälkikäteen.

Toki nähdään Lapin jälkeen, ja luulis tämän verhonkin tästä pikkuhiljaa hälvenevän.

Anu said...

Niin, eipä siitä pidä puhuman liian aikaisin. Pakko pitää ne voimat ittellään eikä lörpötellä pois, tilanteessa jossa tarttee kaikki voimat mitä saatavilla on.

Jänniä kyllä tollaset ajat jolloin kaikki liikenevä energia kuluu vaan olemiseen tai siihen että ei tee jotain.

Niin, se verho varmaan hälvenee, eiköhän se loppujen lopuks oo kuitenkin se rööki (tai mikä tahansa riippuvuus, vaikka nenänkaivuu) joka sitä verhoa tekee.

Nyt mä puolestani huomaan että olen suhannut netissä puoli aamupäivää silkkaa riippuvuuttani. Poikki!

Nähdään, Leena kulta.

Perso Kaikelle said...

Varo niitä tunnemutkia, ne on ihan perseestä näissä hommissä kun yrittää pitää omaa elämäänsä järjellisillä raiteilla. Arvaa voisinko mä pysyä ikinä erossa tupakasta ja suklaasta jos seukkaisin tai jotain? EN TOD.

Jotain muutakin piti sanoa, niin se lopettamisesta puhuminen. Mähän oon tehnyt siinä varmaan maailmanennätyksen, taisin kirjoittaa vasta vuosi lopettamisen jälkeen jossain mailissa "olen lopettanut" enkä nyt muista olenko sanonut ääneen vieläkään. (5 v kohta)