Sunday, February 04, 2007

Taikin pääsykokeet

Typoon tullaan jonkun verran haulla "Taikin pääsykokeet". No, ne on parhaillaan menossa, ennakkotehtävät julkaistiin viime viikolla. Koska mua sattuu kiinnostamaan millaisia tyyppejä Taikkiin hakee ja pääsee, alla muutama toivottavasti avulias pointti. Pointit koskee lähinnä Muotoilun osastoa mutta pätenevät muuhunkin kouluun. Ja, joo, kuulun vankasti ns. asioista perillä oleviin tahoihin: olen käynyt Taikin ja teen sinne parhaillaan väitöskirjaa tutkijan vakanssilla. Lisäksi Muotoilun osaston osastoneuvoston ja Taikin tutkimusneuvoston jäsenenä olen mukana sekä kehittämässä että päättämässä koulutukseen liittyvistä asioista ja olen myös mukana arvioimassa sekä pääsykokelaita että koulusta lähteviä. Mä myös opetan Muotoilun osastolla ja ohjaan ja tarkastan lopputöitä. Luulisi riittävän.

Taikkiinhan on perinteisesti ollut vaikea päästä. Läpäisyprosentti on jossain 10:n tienoilla, vaihtelee koulutusohjelmittain. Tuosta huolimatta niin meillä kuin esim. Kuvataideakatemiassakin on ongelmana, ettei hyviä suomalaisia hakijoita ole riittävästi. Mä näen vian siinä että Taik on sisäänpäinlämpiävä, vaikeasti hahmottuva kokonaisuus, jota muiden kuin valmiiksi taide/muotoilu/kulttuuripiireissä pyörivien on vaikea nähdä yhtenä koulutusmahdollisuutena ja johon piirien ulkopuolisen on vaikea myös päästä koska pääsykokeiden läpäisy edellyttää jo jonkinlaista yleisymmärrystä, että mistä koko touhussa on kyse. Kuitenkin Taik tai ainakin Muotoilun osasto (MO) tarvitsisi kipeästi hakijoita perinteisen taiteellisen Finnish Design-ideologian ulkopuolelta, koska traditionaalinen hienojen esineiden suunnitteluun keskittyvä muotoilija ei ole enää kovin kysytty heppu ja MO:ssa mielellään koulutettaisiin monipuolisempia, käsitteellisen ajattelun hallitsevia ja yhteistyökykyisiä muotoilijoita.

Asiaa auttaisi ainakin jos olisi lisää hakijoita, joilla on jollain tapaa lahjoja alalle mutta taustaa, mielenkiintoa ja kokemusta mielellään muustakin kuin kuvataidelukiosta. Koska kuvataidelukion (tai muotoilija/arkkitehtiperheen) ulkopuolelta on näköjään vaikea hakea ja päästä Taikkiin, ajattelin, että selitän vähän mikä Taik on ja annan pari irtovinkkiä, joista toivottavasti on hyötyä kouluun hakevalle. Olisi mahtavaa jos kommentteihin kertyisi vaikka kysymyksiä koska mulla ei ole mielessä kuin pari kohtaa. Joista ensimmäinen korjaa Taikin käsittämätöntä tapaa viestiä hakuilmoituksessa tutkinnoista niin että niistä ei juuri saa ulkopuolinen selvää. Allaolevan pitäisi auttaa asiaa.

Taideteollinen korkeakoulu (Taik) on yliopisto. Siellä voi suorittaa kolme tutkintoa:
Bachelor of Arts (BA), Taiteen kandidaatti (TaK), on alempi korkeakoulututkinto,
Master of Arts (MA), Taiteen maisteri (TaM), on ylempi korkeakoulututkinto ja
Doctor of Arts (DA), Taiteen tohtori (TaT), on jatkotutkinto.

Logiikka menee niin, että BA-tutkintoon haetaan ylioppilastodistuksella ja pääsykoetehtävillä, MA-tutkintoon haetaan BA-todistuksella (esim. ammattikorkeakoulututkinto) ja portfoliolla ja DA-tutkintoon haetaan MA-todistuksella ja tutkimussuunnitelmalla. Alempi tutkinto pitää siis olla suoritettuna ennen kuin voi siirtyä tekemään seuraavaa tutkintoa. Hienommat nyanssit selostetaan koulun pääsykoeoppaassa ja koulun sivuilla.

Joskus voisi erikseen kirjoittaa tohtoritutkintoon hakemisesta mutta nyt vain BA- ja MA-hauista

Taik jakaantuu osastoihin (Muotoilu, Visuaalinen kulttuuri, Medialaboratorio jne.), jotka edelleen jakaantuvat koulutusohjelmiin (Muotoilun osastolla Teollinen ja strateginen muotoilu, Tekstiilitaide, Vaate- ja pukutaide jne.). Pääsykokeissa haetaan ensisijaisesti koulutusohjelmaan mutta suunta on koko ajan enemmän osasto-tasoiseen opiskeluun, joten opiskelijoilla on periaatteessa koko osaston opetustarjonta käytettävissään. Seuraa ensimmäinen ja oleellisin vinkki:

Perehdy alueeseen johon olet hakemassa.

Jos se on Teollinen ja strateginen muotoilu, yritä sisäistää, mistä koulutuksessa ja tulevassa ammatissa on kyse kun kyseessä on Muotoilun osaston Teollisen ja strategisen muotoilun (teollinen muotoilu, tm, arkipuheessa) koulutusohjelma. Maailma mitä ilmeisimmin kokee teollisen muotoilun tarpeelliseksi koskapa verorahoilla kalliisti jatkuvasti koulutetaan alalle ihmisiä. Miksikähän maailman niin ajattelee? Mitä ideaa on teollisessa muotoilussa? Tai muotoilussa? Mistä koostui Tapio Wirkkalan ura? Tai mitä tekee Liisa Puolakka tai Eero Miettinen työkseen? Ota selvää ja, ennen kaikkea, ajattele.

Ei, ei tarvitse tulla oikeaan tulokseen. Asiasta on monenlaista käsitystä. Pääasia että tulee johonkin tulokseen. Koita päästä sisään.

Tämä siksi, että tuo juuri on sitä ymmärrystä joka vähitellen kertyy taidelukiossa tai muotoilijaperheessä mutta jota ei juuri tule hankkineeksi muutoin. Eli kyse ei ole teollisen muotoilun historian opettelemisesta eikä tenttiin valmistautumisesta, koska kukaan ei pääsykokeissa kysy nippelitietoa, vaan siitä, että sisään pääsee olemalla motivoitunut, lahjakas ja persoonallinen mutta esim. teollisen muotoilun perinteiden ja ammatin antamissa rajoissa. Toisin sanoen, pääsykokeissa etsitään tyyppejä jotka poikkeavat hakijoiden massasta koulutusohjelman arvostamalla tavalla. Kummallisuutta ja epämääräisyyttä ei erityisemmin arvosteta eikä pääsykoetöitä tai portfolioita, joita arvioitsijat (alan ammattilaisia) eivät ymmärrä. Toisaalta, jos hakijalla on ikään kuin valmiiksi tm-ote, pääsykokeiden tekeminen ennakkotehtävävaiheessa ja koululla ei ole ylivoimaisen vaikeaa koska ote tehtäviin on jo olemassa. Mä toistan: meillä on pulaa hyvistä hakijoista. Hyvin tehdyillä tehtävillä pääsee takuuvarmasti sisään mutta töiden pitää olla Taikin kriteereillä hyviä. Pääsykokeet eivät ole oikea paikka pulikoida tuota vastaan.

Toinen vinkki: Ainakin muotoilun osastolla koulutus on melko selkeästi joko kaupallista, tutkimuksellista tai taiteellista. Pääsykokelaan on helpompi "saada ote" pääsykoetehtävistä ja ylläpitää jonkinlaista oman käden jälkeä jos jo pääsykoevaiheessa tietää tai valitsee per tehtävä oman suuntautumisensa. Toi on yksi keino terävöittää pääsykoetehtävää, tehdä selkeästi joko kaupallinen, tutkimuksellinen tai taiteellinen tehtävä tai sitten yhdistelmä niin että homma vielä pysyy kasassa. Lisäksi kolmijako ehkä helpottaa koulun opetustarjonnan hahmottamista. Kannattaa rämpiä koulun, yksiköiden, osastojen ja koulutusohjelmien sivuja.

Kolmas vinkki: Treenaa. Katso vanhoja pääsykoetehtäviä (ja mieti koulutusohjelman ammattikuvaa ylipäätään) ja treenaa koulutusohjelmalle tyypillisten maneerien ja elementtien tekoa. Sikäli kun pääsykokeissa pitää piirtää autoja tai ilmaista materiaalintuntua, treenaa miten se tapahtuu. Pääsykokeissa voi olla isoa iloa siitä että tietää jotkut kuvio- tai väriyhdistelmät ja vaikka kynän jäljen hyviksi ja toimiviksi jotta ihan kaikkea ei tarvitse pähkäillä kokeissa. Ja, taas, toi on sitä, minkä jengi oppii taidelukiossa ja jonka oppii vain tekemällä ja kokeilemalla. Treenaamisesta on myös se hyöty, että osaa arvioida tavat, joilla ehtii annetussa kahdessa tunnissa tekemään annetun tehtävän.

Noi nyt enimmäkseen koskee BA-tutkintoon hakevia ja pääsykoetehtäviä. MA-tutkintoon haetaan portfoliolla, jonka pitäisi ilmentää sitä, että hakijalla on suunnilleen samat valmiudet kuin Taikin BA-koulutuksen käyneillä ja jo ote alaan ja sen maneereihin. Taaskaan kummallisuudet ja käsittämättömyydet eivät ole niitä juttuja, joita portfolioita arvioitaessa pidettäisiin merkkeinä lahjakkuudesta, persoonallisuudesta tai omaperäisyydestä. Kun BA-hakijoiden motivaatiota on vähän vaikea arvioida, niin MA-hakijoista sitä syynätään kovastikin. Kohtuullisella portfoliolla pääsee haastatteluun, jossa lähinnä kysellään sitoutumista ja arkipäiväisesti mahdollisuuksia opintoihin.

Hemmetti, nyt pitää juosta sukuloimaan. Saatan palata aiheeseen ja fiksatakin jos keksin jotain.

24 comments:

Leena said...

Hienoa Heidi kun kirjoitit tuon, sen perusteella mitä itse asiasta tiedän niin olen samaa mieltä. Tässä vain täydentämään jotain minun näkemyksiäni siitä miten voisi päästä sisään Medialboratorion maisterikoulutukseen. Huom, nämä tosiaan ovat vain näkemyksiä, sillä en ole itse mukana valintaprosessissa tai muissakaan Taikin hallinnollisissa elimissä.

Itse pyrin ja pääsin medialabaran maisterikoulutukseen vuonna 1998 opistoinsinööripohjalta koodaajana ja aloittelevana käsikirjoittajana.

Keskeistä medialabbiin pääsemissä ei ole se, että olisi esimerkiksi tehnyt jotain hienoja webbisivuja tai mielettömän interaktiivisia projekteja aikaisemmin. Ei haittaa vaikka näytöt olisivatkin "vanhaa mediaa". Tärkeää on ehkä se että löytää linkin vanhoista jutuistaan ja intresseistään uuteen mediaan tai labraan. Tyyliin että kuin tein tätä esittävän taiteen juttua, tai piirsin taloa arkkitehtiosastolla tai kirjoitin lopputyötäni ..., niin pohdin että haluaisin tuoda näitä elementtejä (tietyt teemat, tilallisuus, vuorovaikutus, epälineaarisuus, kokeellinen kerronta, katsojasuhde, improvisaatio.. what ever.) digitaalisen tai AV-median piiriin ja työstää/ tutkia/ kehittää edelleen.

Saa olla taitava ja taiteellinenkin ja tuoda sitä esiin, kunhan ei sorru liikaan autoritäärisyyteen tai auteur-ajatteluun, mlab kun on paikka jossa konseptoidaan ja toteutetaan asioita ryhmätöinä.

Menneinä vuosina pyrkijöiden joukoissa on ollut tyyppejä joilla on jo oma alan firma ja jotka suurin piirtein suoraan ovat sanoneet, että tulevat labraan hakemaan ideoita oman bisneksensä pyörittämiseksi(ja samalla saanevat värvätyksi hyviä tekijöitä mukaan). Yleensä sellaiset ei pääse sisään.

Medialabran pääsykokeiden haatatteluvaiheessa tulee sitten kulman takaa pari kysymystä englanninkielellä, eli sitäkin joutuu hieman puhumaan. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä sillä kyllä peruskoulutuksen käyneen englanninkielentaito riittää.

petri said...

Hyvä Heidi!

Tartuit tärkeään asiaan. En oo koskaan kuullu kenenkään muun julkisesti pohtivan minkälaisia hakijoita pääsykoeprosessi painottaa. Tai sitä, miten prosessia voisi avata eri taustaisille hakijoille.

Ite päädyin Taikkiin monen mutkan kautta pienestä kylästä, jossa kuvisopetuken hoiti epäpätevä tyttöjen liikkamaikka.

Fiilis on aina ollu, että kun olis saanu niitä tiedonmurusia Taikista/taideteollisesta alasta aikasemmin, niin reitti ei olis ehkä ollu niin mutkikas ja rankka. Nykyäänhän tiedonmurusten jakaminen tapahtuu kätevästi netissä. Juuri näin!

heidi said...

Leena ja Pete: nöyrät kiitokset.

Nyt hieman kiire mutta jatketaan aiheesta.

Anu said...

Kiinnostava aihe, kun parhaillaan opetan tyyppejä joista osa on pyrkimässä taikkiin. Tosin kuvikselle, siellä taas on omat juttunsa. Mutta oli kuviksellakin kummallisen suuri osa niitä taidelukiolaisia, ainakin minun aikanani.

Tuli mieleen semmoinen, kun pyrin itse johonkin taidekouluun (Lahden taideinstituuttiin?) suoraan lukiosta. En päässyt, työni olivat varmaan vaan kypsymättömiä siihen nähden, että sieltä pitäisi sitten valmistua itseohjautuvaksi kuvataiteilijaksi. Mutta toisaalta tunsin, että minulta puuttui taju siitä, mikä on hienoa, tarpeeksi... käsitteellistä kuvaa ja aiheistoa. Minä kun siinä iässä ihailin ja matkin tiettyjä sarjakuvapiirtäjiä... niin, no joo, ehkä ongelma ei ollutkaan kuvieni tyyli sinänsä vaan vain omaperäisyyden puute. Mutta heti, kun pyrin taikkiin, ennakkotehtävien tarkahkot rajaukset karsivat pois sellaisen apinoinnin mahdollisuuden. Ehkä se vain on minulle luontevampaa, tehdä kuvia johonkin rajattuun tarkoitukseen kuin ihan vapaasti. Siksi kai ryhdyinkin kuvittajaksi myöhemmin.

Huomaan, ettei tässä pohdinnassa ollut oikein päätä eikä häntää alkuperäisen postauksen kannalta. Yritin kai demonstroida sitä vaikeutta, miten erottaa hakijan tietämättömyys niistä "sisäpiirin kuvioista" siitä, että hän ei vain ole kypsä tai tarpeeksi omaperäinen. Mutta sitten kai päädyinkin siihen, ettei se ole mahdotonta eikä edes hirmu vaikeaa. Mikä taas Heidille tuntui olevan ihan selvää alusta alkaen :).

Mikko Moilanen said...

Taideteollinen korkeakoulu kouluttaa [...] valokuvataiteen ammattilaisia, [...].

Missä se niin tekee? Elokuvataide ja lavastus? Mä en osaa piirtää. Mut osaan hahmotella.

Siistii. Mä haen sinne, varsinkin kun New York Institute of Photography ignooreeras mun pyynnön lähettää Free Course Catalog. Niitte kans olis voinu touhuta etänä, jos olis ollu massii tarpeeks. No, minulla ei olisi ollut, mutta Kataloogi olis ollu kiva saada.

heidi said...

Mikko, valokuvataide on Visuaalisen kulttuurin osaston koulutusohjelma. Samalla osastolla on myös graafinen suunnittelu, Pallas-kuvataide, ympäristötaide sekä koko koulun yleinen taideopetus.
Sinne vain. Ainakin henkilökunnan puolesta voi suositella, siellä on kivoja tyyppejä ja opettajia.

Taikin valokuva-tyyli on tällä hetkellä ymmärtääkseni kovasti muodikasta ja in. Niiden tyyliä kutsutaan Helsinki Schooliksi ja ovat julkaisseet myös kahvipöytäkirjan teoksistaan.

Mikko Moilanen said...

Ahaa, kiitos tiedosta. Tämä on nyt suorastaan loistavaa. Sain hyvän syyn valokuvata ja tutkia valokuvausta sekä taidetta (omatuntovapautus). Kaiken äskeisen lisäksi voin vielä penkoa vanhoja pääsykokeita ja pitää niitä viitekehyksenä. Ja pitää silti hoitaa tämä koulu loppuun, jotta pääsee hakemaan portfoliolla!!

Helsinki Schoolista en ole tainnut kuulla aikaisemmin, mutta se kuulostaa hyvältä.

iVE said...

Yleinen vitsin aihe, mutta karu totuus on, että sisään ei pääse muut kuin arkkitehtien ja muotoilun johtavassa asemassa olevat mukulat ja heidän kanssa toiminut lähipiiri ja ne jotka ovat saaneet jo mainetta ja vaivautuvat "hakemaan" teille.

"Mä toistan: meillä on pulaa hyvistä hakijoista. Hyvin tehdyillä tehtävillä pääsee takuuvarmasti sisään mutta töiden pitää olla Taikin kriteereillä hyviä. Pääsykokeet eivät ole oikea paikka pulikoida tuota vastaan."

Te määrittelette hyvät hakijat eli teidän kriteerihin sopivat kurssilaiset. Muutos on tietenkin pahasta norsunluutornissa pönöttäville omaa napaa tujottaville.

"Koska kukaan ei pääsykokeissa kysy nippelitietoa, vaan siitä, että sisään pääsee olemalla motivoitunut, lahjakas ja persoonallinen mutta esim. teollisen muotoilun perinteiden ja ammatin antamissa rajoissa. Toisin sanoen, pääsykokeissa etsitään tyyppejä jotka poikkeavat hakijoiden massasta koulutusohjelman arvostamalla tavalla."

Juuri tämä tekee koko puodista arvaamattoman ja oikeastaan epätasa-arvoisen. Ainostaan ne jotka saavat sisäpiirin tietoa, pääsevät heittämällä sisään tietämättä "nippeleistä". Toiset joutuvat vuodesta toiseen keräämän historiatietoa ja toivoa, että on veikannut oikein, jotta poikkeavuus osuu tänä vuonna. Ja jos ei osu, niin lukuisten yritysten myötä huomaa, että pystyy ilman teidän koulutustakin, ainakin omalla yrittämisellä pärjäämään.

Mitä tästä seuraa: mainitsemasi sisäänlämpiävä elitistinen yhteisö, jossa arvostetaan ja tuotetaan vain kalliita samaan muottiin valettuja toistensa klooneja.

heidi said...

iVe, joo, sisäänpääsy on vinoutunutta. Mutta kyllä tänne pääsee satunnainen duunarikin.

Totta kai muutos pääsykoekriteereissä olisi uhka nykyisille valitsijoille. Juuri siksi neuvonkin kääntämään tilanteen voitoksi ja hankkimaan ymmärryksen niistä kriteereistä tai paremminkin alasta ja tilanteesta johon on hakemassa. Ei siis ulkoaopettelua vaan sisäistämistä. Sisäistämiseen ei välttämättä tarvita arkkitehtisukua tai taidekoulua.

Mikko Moilanen said...

Sisäistämiseen ei välttämättä tarvita arkkitehtisukua tai taidekoulua.

Aw, tarvitaan siis Oikeita Mielipiteitä. Minulla ei ole kykyä kirjoittaa sellaisia, vaikka voisinkin olla niistä tietoinen. Noh, onneksi haen portfoliolla, mutta siinä pitää varmaan osoittaa tietoisuus Valokuvauksen Kultaisista Säännöistä. Heh-heh, voisikin suunnitella sellaisen folion, jossa joka kuvassa olisi rikottu sääntöjä. Ja tietysti liitteenä olevassa esseessä olisi piiloivaa Valokuvauskulttuurin Pyhistä Tekijöistä. Siinä on vain se huono puoli, että ei näe sitä, kun arvostelijan naama muuttuu asteittain punaisemmaksi ja yks'kaks paperit lentää roskikseen, lol.

heidi said...

En mä niistä Oikeista Mielipiteistä tiedä... No, tavallaan. Mutta pitäähän mihin tahansa mihin on jotkut pääsykriteerit, pyrkijän täyttää ne kriteerit, hallita Oikeat Mielipiteet. Meillä kriteerit vaan on aavistuksen epämääräisemmät kuin vaikka matematiikkaan lukemaan pyrkivää mittaavat kriteerit. Tai siis: meillä tehtäviä arvioivien mielestä kriteerit eivät ole ollenkaan epämääräisiä, niitä vain on vaikea kirjoittaa säännöiksi joiden avulla ei-ammattilainen voisi arvioida samalla tavoin kuin ammattilainen. Tietenkään sisäänhakija ei pysty itsekseen hankkimaan ammattilaisen koko osaamista, mutta alaan etukäteen perehtyminen toisi sentään jotain vinkkiä ja voisi myös kannustaa niitä muotoilupiirien ulkopuolella oleviakin hakemaan. Kun meillä ongelman toinen puoli on se, että sisäänpääsy on vaikeaa jos on alasta pihalla, mutta toinen puoli on se, että alunperinkin Taikkiin hakee enimmäkseen taidetaustaisia ihmisiä. Ja siis muitakin olisi kiva saada innostumaan alasta, jos vaikka joku jonain päivänä muotoilisi jotain mikä ei olisi niin, äh, Finnish Design.

Mutta oisko tämä nyt tässä tältä osin?

Mikko Moilanen said...

Kiitos infosta. Oli asiaa. Ja ei minulla mitään valittamista pääsykoemenettelystä ja käytännöistä ole. Tietenkin sitten, jos todella olisi sukulaisuuksien/tuttavuuksien perusteella tapahtuvaa valintaa, niin myrsky ja metakka olisi täältä hirmuinen, mutta en usko sellaista tapahtuvan. Luulisi valitsijoilla loppuvan tuttavat/sukulaiset ensimmäisen vuoden jälkeen tai että pikemminkin joka vuosi pääsisi yksi sisään, eh, ulkoisilla ansioilla, joten en näe realistiseksi esitettyjä syytöksiä. Kysytäänkö pääsykokeissa vanhempien ammattia? Vai voiko sinne kirjoittaa, että vanhempani on arkkitehteja? Tai onko kaikki Allot aina päässyt sisälle?

Masters-ohjelmaan haetaan porfoliolla ja sivustolla sanotaan, että haluavat osoituksia kyvykkyydestä Masters-ohjelmaan, niin kuin pitääkin. Jos joku mainetta jo hankkinut sinne pääsee, niin hänellä lienee näytöt kohdallaan.

En ymmärrä, että miksi ihmiset ottavat niin helvetin vakavasti nämä koulutusasiat. Jos todella on riittävästi edellyksiä alalle muihin verrattuna, niin luulisi kouluun pääsevän. Jos ei ole, niin sitten ei kai ole mitään perusteita päästä soveltuvempien ohi. Joskus on asioita, mitkä on parempi hyväksyä. Itse olen aina päässyt hakemiini koulutuksiin, paitsi lähihoitajakoulutukseen ja tradenomiksi. 16-vuotiaana hain suosittelujen perusteella erikoistapausvalinnassa teknilliseen oppilaitokseen ja pääsin sisään heittämällä. Pitää olla sen verran laaja-alaisempi, että voi hakea sinne ja tänne. Ei maailma siihen kaadu, jos jonnekin ei pääse. Joskus se voi olla hyvä vaan.

iVE said...

Sehän se vaikeata on tajuta, kun selkeää linjaa ei ole. Kun ei tiedä mikä meni vikaan, onko todella soveltumaton joukkoon.
Läpi historian on taiteilijoita omana kukoistuskautenaan hyljeksitty, mutta myöhemmin tajuttu vasta nerous, kun valta vaihtunut. Ehkä on parempi olla pääsemättä, kulkea kivikkoisempaa tietä ruoonjuuritasolla.

Mikko Moilanen said...

Uh, suonet anteeksi epätäsmällisen ja typerän sanavalintani. Kirjoitin sopivuudesta alalle. Olisi pitänyt kirjoittaa sopivuudesta koulutukseen. Vielä tarkempaa olisi ollut kirjoittaa valitsijoiden kykyjen varassa tehdystä arvauksesta soveltuvuudesta koulutukseeen muihin verrattuna.

Jenni said...

Kiitoksia Heidi valtavasti Taiki infosta! Olen jo muutamaan otteeseen yrittanyt surffailla Taikin omilla sivuilla ja taytyy sanoa etta en tullut juuri hullua hurskaammaksi ja palkaksi sain viela paansaryn ja hiirikaden. Sain taas uutta motivaatiota lahestya Taikia, uusin silmin. :-)

Hetta said...

Kiitos Heidi!

Mulla on vielä paljon aikaa mietiskellä jatkokoulutukseen liittyviä asioita koska käyn lukion toista luokkaa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana oon tullut siihen tulokseen, että TAIK on se paikka, jonne ensisijaisesti tahdon pyrkiä. Oon surffannut läpi nettisivuja ja keskustellut monen ihmisen kanssa, mutta enimmäkseen oon kuullut "eihän sinne kukaan pääse"-juttuja. Siksi olin erittäin onnekas kun löysin sun tekstin. Tätä kannattaa lukea aina kun on vaipumassa epätoivoon. Pitää toivoa, että mun jo neljättä vuotta jatkuva intohimoinen valokuvausharrastus on tarpeeksi. Jos ei, niin ainahan voi kouluttautua putkimieheksi ja ansaita paljon rahaa. Hehe.

Jukka Murrur said...

pakko minunkin on vastata.

sisäänotto riippuu huomattavasti osastosta ja koulutusohjelmasta. toisaalta jokaisella ohjelmalla on myös omat tavoitteensa, eikä alojen välillä ole juuri lainkaan liikkuvuutta. Alan vaihtaminen ei käy kovin helposti, lähes aina pitää hakea pääsykokeilla.

medialaboratorioon on ehkä taiteellisin kriteerein kaikista helpoin päästä sisään. mutta samalla, se onkin enemmän ehkä konseptisuunnitteluun ja tutkimukseen painottunut. jos nyt tästä sai idean että pyrkii medialabraan ja vaihtaa sieltä sitten haluamalleen osastolle, niin voin heti kertoa että se on lähes mahdotonta.

valintakokeissa ei pääse sisälle taikatempuilla. ei auta jos on päntännyt taiteen historiaa, jos yrittää olla jollain tavoin outo, jos käyttää jotain megamageeta juttua jonka on keksinyt. ainut tapa millä pääsee on, jos lukee tehtävänannon ja arvosteluperusteet ja sitten tekee mitä on käsketty. epäilisin että hyvin harva hakija osaa rikkoa sääntöjä oikealla tavalla siinä määrin, että se katsottaisi eduksi. jos vaikka graafisen suunnttelun valintakokeissa pyydetään piirtämään hiilellä ikkuna josta näkyy ulos, niin sitten piirtää. ei siinä saa lisäpisteitä jos piirtää kuvan ylösalaisin ilman syytä.

joillain hakualoilla taso on yksinkertaisesti niin korkea että pisteitä ei voida tiputella miten sattuu. jos graafisen suunnittelun hakijoista pitää jättää ulkopuolelle 97% hakijoista, niin pääsyvaatimuksetkin pitää olla kovia että varmasti se oikea 3% hyväksytään eikä ketä sattuu parhaasta 20%:sta (tällöinkin 80% jätettäisi ulkopuolelle). esim. graafisen suunnittelun aloittavien kandiopiskelijoiden taso on niin kova, että sieltä tulee jo ekana vuonna sitä "megasiistiä" graafista suunnittelua. sitä mikä on sitä tasoa, jota lehdestä voisi leikata irti talteen. mutta se ei johdu siitä, että hakijat olisivat käyttäneet viimeisimpiä trendejä ja megamageita juttuja, vaan pysyvästä vakaasta hyvästä tasosta.

on myös välttämätöntä osata ajatella kanditason valintakokeissa (maisteritasoon otetaan sisälle mielestäni suhteettoman helpoin kriteerein, syynä tähän on varmaan se, että rahoitus riippuu valmistuneista ja maistereista saa paljon rahaa). hakijan pitää osata ajatella oikealla tavalla, esim kuten leena kirjoitti: "niin pohdin että haluaisin tuoda näitä elementtejä (tietyt teemat, tilallisuus, vuorovaikutus, epälineaarisuus, kokeellinen kerronta, katsojasuhde, improvisaatio.. what ever.)". mutta kyllä tietysti kanditasolla, ainakin graafisella standardoidaan taidot siten, että ei sisäänpääsyä ratkasta sillä onko hankkinut sopivan geelikynän tai hankkinut tutkinnon alalta. kyllä ihan yläasteen kuvistuntien materaaleilla pitäisi päästä sisälle, vaikka vakiintunut taito antaakin etua.

Anu sanoo, "Yritin kai demonstroida sitä vaikeutta, miten erottaa hakijan tietämättömyys niistä "sisäpiirin kuvioista" ." tietysti on olennaista tietää mitä osastolla tehdään! sitä on tosin vaikea selvittää, ilman riittävää tietotaitoa. jos haluaa elokuvaohjaajaksi, niin keramiikka- ja lasitaide ei ole tällöin oikea paikka. pitäisi ainakin tietää mitä tahtoo tehdä, ja tehdäänkö tätä asiaa osastolla. jos ei, niin sitten suunta toiselle jossa tehdään.

iVE sanoi, "Yleinen vitsin aihe, mutta karu totuus on, että sisään ei pääse muut kuin arkkitehtien ja muotoilun johtavassa asemassa olevat mukulat ja heidän kanssa toiminut lähipiiri ja ne jotka ovat saaneet jo mainetta ja vaivautuvat "hakemaan" teille." -- tuskin. vaikka monet katkeroituvatkin taikille kun eivät pääse sisään, valitaan silti joka vuosi suoraan lukiosta ihmisiä. valitaan ihmisiä jotka eivät ole olleet taidekouluissa, jotka eivät ole käyneet taidelukiota, ja joilla ei ole arkkitehti, muotoilija tai taitelijasukulaisia. monet vuosia hakeneet haukkuvat taikkia ja rakentavat kummia myyttejä valintakokeiden valintaperusteista.

"Te määrittelette hyvät hakijat eli teidän kriteerihin sopivat kurssilaiset. Muutos on tietenkin pahasta norsunluutornissa pönöttäville omaa napaa tujottaville." ei kai korkeinta taideteollista opetusta antavan koulun pidä tarkoituksella alentaa tasoa jos parempia vaihtoehtojakin on. kilpailu on erittäin kovaa kanditason valintakokeissa. lisäksi myös esim. lahden muotoiluinstituutin ja taikin ja lapin ylopiston graafisen suunnittelun välillä on näkymätön sanaton jako opiskeljoista. sitä ei tietenkään ole sovittu tai neuvoteltu, mutta sisäänottoperusteet muodostavat jakoa pyrkimysten välillä. jos haluaa vain tehdä siistiä pintaa ja kivan näköisiä juttuja miettimättä sisältöä ei taik ehkä ole oikea paikka.


"Juuri tämä tekee koko puodista arvaamattoman ja oikeastaan epätasa-arvoisen. Ainostaan ne jotka saavat sisäpiirin tietoa, pääsevät heittämällä sisään tietämättä "nippeleistä". Toiset joutuvat vuodesta toiseen keräämän historiatietoa ja toivoa, että on veikannut oikein, jotta poikkeavuus osuu tänä vuonna."

jos luit alkuperäisen kirjoituksen oikein, niin siinä painotettiin juuri, ettei etsitä tuonlaisia poikkeavia friikkejä. toisaalta hakemalla haetut poikkeavuudet ovat falskeja ja näkyvät hakijan läpi. valintakokeissakin kannattaa rehellisyys, kannattaa tehdä sitä mitä osaa ja missä on hyvä, ei pyrkiä olemaan joku toinen. parhaita olemme siinä mitä jo osaamme. historiantietoa ja nippelitietoa ei valintakokeissa arvosteta, sitä kysytään helsingin yliopiston taidehistorian valintakokeessa.

"Heh-heh, voisikin suunnitella sellaisen folion, jossa joka kuvassa olisi rikottu sääntöjä. Ja tietysti liitteenä olevassa esseessä olisi piiloivaa Valokuvauskulttuurin Pyhistä Tekijöistä."

tämä on myös juuri tätä taikauskoa. erilaisuus ei tarkoita sitä että pitäisi tekeytyä joksikin jota ei ole. parhaiten pärjää olemalla itsensä. jos ei pärjää, keskittyy kehittämään itseään, eikä kehittämään taikatemppuja kokeisiin.

"Siinä on vain se huono puoli, että ei näe sitä, kun arvostelijan naama muuttuu asteittain punaisemmaksi ja yks'kaks paperit lentää roskikseen, lol."

miksi jonkin satunnaisen hakijan portfoliosta jaksaisi suuttua. arvioijat käyvät läpi noin 500 työtä työryhmässä parin päivän aikana. en ymmärrä miksi jostain tuonlaisesta voisi suuttua edes.

"Ja siis muitakin olisi kiva saada innostumaan alasta, jos vaikka joku jonain päivänä muotoilisi jotain mikä ei olisi niin, äh, Finnish Design."

tämäkin riippuu niin paljon osastosta. esim. valokuvauksen helsinki school (jota opiskelijat ovat kritisoineet) kuvat ovat aika samankaltaisia otteeltaan, kuten myös elokuvapuolen, ja muotoilun. en itse koe että ongelma on sisäänotossa vaan nimenoaan koulutuksessa. siinä,ettei opeteta irtautumaan finnish design stereotypioista vaan vahvistetaan niitä. tosin graafisella käy ehkä päinvastoin. monet hakevat mainoskuvamaisella ja stten muuttuvat vapaammiksi ilmaisultaan.

"Läpi historian on taiteilijoita omana kukoistuskautenaan hyljeksitty, mutta myöhemmin tajuttu vasta nerous, kun valta vaihtunut." en usko että nerousmyytti pitää paikkaansa. ei ainakaan enää nykyään. joskus muinoin olisi ollut mahdotonta edes ryhtyä taiteilijaksi ilman pääsyä oikeaan ryhmään. materiaalien hankkiminen ja tietotaito oli niin vaikeata, että harrastelijataiteilijoita ei ole ollut vasta kuin ihan viimeaikoina synteettisten väriaineiden ja logistiikan parannuttua, tästä kuitenkin poislukien piirrustus kynillä. ennen turistivalokuvia piirrettiin nähtävyydet.

kannattaa myös olla tietoinen että ammattiin saattaa liittyä piilovaatimuksia, joita pääsykokeissa ei välttämättä mitata. esimerkiksi yhteistyötaidot ovat merkittäviä elokuvapuolella, medialabrassa, taideopettajille, graafisella suunnittelulla, valokuvauksella..... esim. valokuvauksessa voisi ihan hyvin tulla tehtävä että mene keskustaan ja valokuvaa tuntemamttomia ihmisiä. aikaa 3 tuntia kuvata ja viedä kehitettäväksi kuvat.

maijaa said...

voisitko auttaa kertomalla, miten valmistun elokuvaajan pääsykokeeseen, kiitos. olen valmistunut aikuisella iällä lukiosta ylioppilaaksi ja sitten taidekoulusta, minulla ei ole ammattikorkeatutkintoa. olen kuitenkin hankkinut ns.katukorkeatutkinnon nuorempana. tahdon oppia kuvaamaan ja tekemään tiimissä elokuvia.tässä tärkein.

tiina said...

heihei!

kun minua pyydetään ennakkotehtävässä esim. suunnittelemaan ja toteuttamaan spagetin säilytysrasia ja ohjeena on vain esineen mitat, niin onko minun otettava huomioon sillon graafinen ulkoasu, esineen toimivuus ja sen käytännöllisyys (kaikkiko)? pitääkö materiaalin vastata todellisuutta vai tehdäänkö se vain prototyypin kaltaisesti?

Asta said...

Sattumalta eksyin tänne sivulle, kiitos kirjoittajalle ja kommentoijille hyvistä vihjeistä (vaikkei ihan omaan osunutkaan). Haen ekaa kertaa Taikiin, elokuvataiteen osastolle (tarkemmin elokuva- ja tv-tuotantoon pyrin). Pohjalla ei ole taidekoulua joskin olen lähes valmis medianomi. Perjantaina olen menossa haastatteluun ja toivon pääseväni jatkoon valintakokeisiin asti, tästä keskustelusta sain lisävarmuutta omaan sisäänpääsyyni :)

Toivottavasti tavataan ensi syksynä koulun käytävillä!

Elina said...

Hei!

Mä oon pyrkinyt nyt muutaman vuoden ajan luonnontiede painotteiselle alalle; tai ainakin pääsykoe on sellainen. Harrastuksena mulla on monia taidemuotoja: maalaaminen, tanssi, valokuvaus ja ompeleminen. Jos en nyt saa iloista viestiä yliopistolta, että olisin päässyt luonnontiede painotteiseen koulutukseen, harkitsen hyvin vakavasti, jos ottaisinkin harrastuksestani kaiken irti ja saisinkin siitä ammatin. Olen miettinyt muotoilun osastolta vaatesuunnittelun ja pukutaiteen ohjelmaa. Olisin kysynyt siitä, minkä tyyppisiä pääsykoevaiheen tehtävät ovat? (mikäli ennakkotehtävillä pääsee siis eteen päin) Pitääkö piirtää kaavoja, ommella, suunnitella vai näitä kaikkia, vai miten? Olisi kovin mukavaa, jos olisi jokin käsitys siitä niin osaisin nyt vajaan vuoden keskittyä treenaamaan sen tyyppisiä asioita ja voisin häikäistä luovuudella ja teknisellä taitavalla osaamisella valitsijat. Ja saisin itse vihdoinkin laittaa yliopistolla tuulemaan... :)

julia said...

Pariin aikaisempaan kommenttiin viitaten vielä TaiKin valokuvakoulutuksesta:

Yleinen harhaluulo on, että valokuvataiteilijoiden ryhmä Helsinki School tarkoittaisi TaiKin valokuvataiteen osastoa. Näin ei ole.
Helsinki School on epämääräinen ryhmittymä valokuvataiteilijoita, jotka ovat kaikki jossain vaiheessa opiskelleet tai opiskelevat edelleen TaiKissa. Helsinki School ei siis ole minkäänlainen valokuvan koulutusohjelma vaan taiteilijaryhmittymä, jota promotaan ulkomaille. Totta on että Helsinki Schooliin poimitaan ihmisiä jo TaiKin valokuvauksen kandivaiheesta, mutta se on silti erillään Valokuvauksen koulutusohjelmasta.

Näinollen valokuvauksen Koulutusohjelmassa EI yleisistä harhaluuloista johtuen painosteta ihmisiä suuntautumaan Helsinki Schoolin tyyppiseen taidevalokuvaukseen. Opiskelijat saavat suuntautua vaikka mainosvalokuvaan jos haluavat, Helsinki Schooliin päästäkseen pitää ensin itse haluta hakea sinne, esitellä ryhmittymän kuraattorille omaa portfoliotaan ja puhua työstään ja toivoa etä huolitaan mukaan.

Usein vaikuttaa vähän siltä että opiskelija yrittää ensin hakea Helsinki Schooliin, ei pääse, katkeroituu ja alkaa kritisoimaan Helsinki Schoolia ja valittamaan siitä miten epäreilua on kun vaaditaan tekemään tietynlaista jälkeä. Tietenkin ryhmittymään päästäkseen pitää tehdä löysästi sen brändiin sopivaa jälkeä. Jos ei kyseinen tyyli inspaa, ei tarvitse hakea Helsinki Schooliin vaan voi valmistua TaiKista valokuvan kandiksi/maisteriksi/tohtoriksi ihan normaalisti.

Ja en siis itse kuulu HS:ään vaikka Valokuvauksella opiskelenkin. Ärsyttää vaan kun vähän väliä tulee vastaan kauhistelua siitä kuin TaiKissa opiskelijat muka pakotetaan tekemään tietyntyylistä käsitetaide-valokuvaa.

kate said...

Mielenkiintoista keskustelua.
Julia, olisi mielenkiintoista kuulla enemmän millaista valokuvauksen opiskelu TAIKissa on, kun itse olen sinne ensimmäistä kertaa hakemassa. Tietty mitään oikoreittejä ei sisäänpääsyyn ole ja kenenkään muun tyyliä ei kannata lähteä kopioimaan tai miettimään liikaa mikä on "hyvää" tai juuri mainitsemaasi HS:a. Kiinnostisi myös kuinka paljon teknisellä osaamisella on merkitystä, nykyään kun kuka tahansa digijärkkärin ja fotarin omistava saa aikaan melko ammattimaisen näköistä jälkeä. Osaatko sanoa siitä mitään`Painiskelen paraikaa noiden ennakkojen kanssa. Vähän klisée-herkät aiheet valittu tänä vuonna. Toisaalta tarpeettomaan erikoisuudentavoitteluunkaan en haluaisi lähteä.

Kraakku said...

Kiitokset Heidille kannustavasta tekstistä!

Taikin tämän vuoden valokuvauksen pääsykokeet on nyt mun osalta ohi, joten voisin hieman kertoa omia ajatuksiani kun täällä kerran aiheesta on keskustelua.

Täytyy sanoa heti alkuun, että ainakin jäi hyvä fiilis ja oli hauskaa, vaikkakin tietysti uuvuttavaa. Jos en pääse sisälle, niin ens keväänä sitten uus yritys.

Tärkein asia minkä tajusin nyt tuolla pääsykokeissa oli nimenomaan toi, että kokeissa ei tarvita mitään taikatemppuja vaan riittää, että on oma itsensä ja tekee niin hyvin kun osaa. Taikissakin kaikki on vaan ihmisiä ja jotkut kymmenen tonne valokuvaukseen pääsee taas ens syksyksi. Toivon yli kaiken olevani yksi noista kymmenestä, mutta mieltä lämmittää myös se, että todella pääsin näinkin pitkälle. Oma unelma ei tunnu enää niin mahdottomalta ja noi pääsykokeet loi aivan uutta uskoa omaan tekemiseen.