Saturday, May 05, 2007

Kultainen kompassi valkokankaalle



Daimonini on siis tiikeri.


Toki oli ilmiselvää, että Philip Pullmanin upeasta, lumoavasta ja jännittävästä fantasiatrilogiasta Universumin tomu (His Dark Materials) tehdään elokuva jossain vaiheessa, ja nyt se siis on vihdoin tulossa joulumarkkinoille nimellä His Dark Materials: The Golden Compass (ohj. Chris Weitz). Tämä on minulle kovempi juttu kuin esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille –filmatisointi (joka muuten oli aikamoinen pettymys). Eli aika kova juttu on se.

Leffasta toistaiseksi julkaistuissa stillkuvissa ei kuitenkaan näy joikaisella olevaa sielueläintä, daimonia joka kuvassa, mikä on erittäin hämäävää ja vähän huolestuttavaakin. Lopputulosta kuitenkin odotan innolla, ja sitä ennen taidankin lukaista koko kirjasarjan uudestaan.

Noitia, sieluelämiä, jääkarhuja, mustalaisia, konnia ja rohkea tyttö sankarina – mitä muuta hyvä tarina tarvitsee? Ykköskonnan mrs. Coulterin roolin tekee vähemmän fanittamani Nicole Kidman mutta veikkaan, että madame sopii tähän roolin aika hyvin.

6 comments:

Timo said...

Hieno homma tuo leffa, kun kirjakin oli niin hyvä! Ja olipa tyylikäs sivusto.

tv: Simpanssi-sieluinen Timo :-)

ZePanda said...

Onkohan sielueläin sama kuin shamanismissa voimaeläin?

"Voimaeläimet ovat henkioppaiden kaltaisia ihmisen opettajia tai auttajia, jotka kuvaavat omistajan luonteenpiirteitä tai ihanteita. Voimaeläin on eräänlainen ihmisen "sisin eläin"."

Anonymous said...

Leena, lähdetään joku päivä meidän TiikeriSielujen kaa metsälle (mun puoliskoni nimi Pelagia). Pistetään muutama lammas paloix. ;)

Zepanda, mulle 'voimaeläin' on ihanteen, pyrkimyksen kuva, 'sielueläin' se miksi inehmo toimintansa ja sisimpänsä kautta sitten osoittautuu. Kuten 'His Dark Materials'issa (en yhtään tykkää 'Universumien tomu'-käännöksestä, by the way), iän myötä sielu(eläin) sitten paljastuu, hakipa ihanteet nuorena mitä muotoa tahhaa.

Mutta noin niin kuin humanistisen tutkimuksen (kirjallisuus, mytologia, kulttuuriantropologia...) kannalta syvemmin tuon jaon ajattelu lienee olennainen... Käsitelty jossain? Tiedättekö lähteitä?

Pullmanin ajatuksia daimoneista voi tietty lukea @
http://www.philip-pullman.com/

Ja tiesittehän, että teatteriversio romaanisarjasta tuli Lontoossa näyttämölle jo nelisen vuotta sitten. Siinä daimonit on esitetty osana näyttelijän kehoa nukkeina:

http://www.bridgetothestars.net/

Lumi & Pelagio

PS. Luemme jo uudestaan taas Lyran seikkailua: vanhemmat juuri paljastuivat ja värisimme - emme malta odottaa 'The Amber Spyglass'in loppuitketystä, mutta siihen on vielä matkaa muutaman universumin ja Manalankin kautta...

Leena said...

Aah kuinka rakastankaan voimaeläimiäkin! Pullmanin daemonit on kuitenkin vähän eri juttu: hänen tarinamaailmassaan ihmisen sielu on se eläin joka kulkee hänen vierellään, siis konkrettisesti eläin ei ole "pelkkä" opas vaan sielu, joka kulkee aina hyvin lähellä ihmisruumistaan. jos heidät riistetään irti toisistaan, kumpikin kuolee.

Kiitos linkeistä Lumi & Pelagio ja tiikerien metsästystreffit ehdottomasti järjestetään!

Anonymous said...

Hei, ihme tuuria: mie luen juuri parhaillaan Lyran tarinaa toista kertaa läpi. Ajattelin ottaa nyt koko paketin kerralla, jottei joulun alla olisi liian tuoreessa muistissa, mutta kuitenkin melko vasta luettuna. Mie en uskalla odottaa leffasta hyvää, mut toivon sen olevan edes kelvollinen.

Teidän sivut on kyl hyvät. Tänks!

Piua
http://p-i-a.livejournal.com/

Leena said...

Hey Piua, sain juuri trilogian viimeisen osan käsistäni! Toisella lukukerralla eka osa veti mukaansa taas aika hyvin, mutta kaksi muuta maistui jo latteammalta. Luin silti nopsasti loppun, tosin hieman harppoen.

Leffassa hieman huolestuttaa, että nänköhän kirjan raadolliset käsitykset kirkon mädänneisyydestä vesitetään jonkinlaisen poliittisen korrektiuden nimissä. Onneksi kuitenkin mukana on kosolti Britti-tekijöitä, jotka eivät ole yhtä nössöjä ja varman päälle pelaajia kuin jenkkiveljensä.