Yhteistyötä

Kirjoitan parhaillaan artikkelia yhdessä pirun paljon kokeneemman ja paremman kirjoittajan kanssa aiheesta, josta kumpikaan (tai kukaan) ei tiedä kovin paljon. Meillä ei vielä ole tutkimustuloksia joista kertoisimme, mutta yritämme kartoittaa ja kuvailla tarkemmin kuin apuraha-hakemuksissa tutkimuksen aihetta.
Yhdessä kirjoittaessa oman tekstin huonous realisoituu paljon aikaisemmin ja ällistyttävän paljon selvemmin kuin yksin kirjoittaessa. Kyse on tyylistä ennemmin kuin laadusta. Olen tähän asti kirjoittanut yksin erinomaisia esseitä, mutta kokeneen kirjoittajan tekstin rinnalla esseistinen tyyli paljastaa, perkele, ainemaisuutensa. Kirjoitusprosessi on jo lähdettänyt ison osan sitä hersyvää lapsenuskoa, jota Taikin esseistinen mielipidekirjoittelu suosii. Sääli tietysti sinänsä, ettei enää kiinnosta Mitä Minä Tein Kesälomallani. Kaino tavoitteeni on kirjoittaa – hm – raikkaampaa ja selkeämpää tekstiä. Siis: sataa, sen sijaan että tuolla ulkona on vittumainen tihkusade, joka selvästi viittaa yhteiskunnallisen järjestyksen tuolla puolen olevien ilmiöiden läpikotaiseen hallitsemattomuuteen, josta pieni ihminen voi riemuita korkeintaan ylevän tunnetta kokeissaan, käsi kädessä Kantin, tuon kuuluisan saksalaisen filosofin, kanssa.
Konkreettisesti kirjoitin aluksi esseen, johon kokeneempi lisäsi omat osuutensa. Olisin voinut ns. muokata omaa tekstiäni sopivammaksi, mutta tekstini on niin pöllö, että kirjoitin vain koko artikkelin varsinaiset väitteet ja huomiot ylös ja yritän tänään järjestää ne johdonmukaiseksi argumentaatioksi. Sen jälkeen kirjoitan yhteisen tekstin uudelleen. Mua kiinnostaa millainen ajatuskulku tekstiin tulee, kuin ulkopuolista lukijaa, koska teksti on tällä hetkellä melko tolkuton, enkä ihan tajua, mitä kirjoittajat yrittävät sanoa. Tässä kyse on järjestyksestä: nyt asiat ovat väärissä yhteyksissä ja osa perusteluista ja seurauksista on, niin muodoin, tosiasiassa vielä kateissa.