Sain sen verran paalua valtiolta, että opiskelen ensi syksyn Lontoossa. Iski tietysti paniikki treenata kieltä, ja sitähän oppii elokuvista. Tarjous-Aamiainen Tiffanylla-DVD oli, pahus, päässyt loppumaan, joten ostin sen sijalle Guy Richien Snatch-leffan, sen, joka sentään tapahtuu Lontoossa, mutta jossa "kukaan ei puhu englantia". On leffoissa eroa.
Äidille annoin vastasuomennetun Hitlerin sihteerin muistelmat. Jälkeenpäin tulin tosin ajatelleeksi, ettei juuri tämä kirja ehkä sittenkään ole se diskriitein mahdollinen rakastavan tyttären lahja äiti-kullalle, mutta minkäs teet? Maailma on niin kamalan hankala paikka, nnnnggh.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment