Tuli pari päivää sairista ja mega-piltsut kipua lievittämään. Joku narkki saisi hoidettua päivittäisen tarpeensa jos se tulisi tänne ja nuolisi mua vähän aikaa.
En saisi istua tässä plokkaamassa, nörtteilyn syytä koko kipu. Paha paha kone! Seisaaltaan on paras olo. Olen yrittänyt verrytellä lihaksia kevyehköllä tanssimisella – siis en todellakaan sillä oudolla pomppulinna-heilunnalla jota harrastan diskoissa, vaan vienolla lanteiden liikuttelulla. iTunesin mp3-arkistostani, jonka olen osuvasti nimennyt Sillisalaatiksi löytyi vanha hieno kliseiden kuningas “Zorba the Greek”. Sitä on kaikesta karmeudestaan huolimatta hieno tanssia, joskin nyt joudun vetämään tahtia mummoversiolla. Mutta kun jotenkin se leffa on niin upea. Tanssitaan jos on iloinen ja tanssitaan jos on surullinen, ja sitten se yksi äkäinen lopussa vihdoin vapautuu kuorestaan ja tanssii kanssa. Mua rupee se biisi vaan itkettämään, enkä voikkaan tanssia. Siteeraan itseäni: Hitto, mikä mua oikein vaivaa?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment