Luettuani Earl Greyn merkinnän tulin vihaiseksi sekä EG:n, että kaikkien muidenkin naisten puolesta. On se perkele kun tässä yhteiskunnassa naisen pitää pelätä kotiinsa menoa! Joskus aikaisemmin kirjoitin parisuhdettaan akkainlehdissä hehkuttavista naisista, että kaikki sanovat ensimmäisenä ilonaan miehestään, että se on niin turvallinen. En nyt enää kaheasti sitä ihmettele. Ei tule kotimatkalla välttämättä tapetuksi tai raiskatuksi kun on joku uros siinä vieressä. Muslimimiehet pitävät vaimonsa ja tyttärensä hunnutettuina sanomalla: sinun on pysyttävä minun silmieni alla, että voin suojella sinua muilta miehiltä koska miehet ovat vaarallisia. Noidankehä on valmis. Tämä logiikkahan tuntuu olevan aivan sama länsimaissa, kiihkomuslimeilla se on vain niin paljon selkeämmin näkyvillä, että siihen osataan tarttua.
Pelon maantiede on sitä, että kaupunkitila kutistuu siellä liikkuvilta. On vaarallisessa maineessa olevia alueita joihin ei (nainen) uskalla mennä. Eli todellinen kaupunkimme on pienempi kuin se mitä kartalla näkyy. Onko niin, että Helsinkikin koko ajan kutistuu monille?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment