Olin väärässä.

Ei Dave Gilmour ole ihminen, Gilmour on kitaraa soittava jumala.
On niitä kyllä muitakin, harvinaisimmasta päästä Rory Gallagher. Eilis-ilta kului ääniä äimistellen. Ja ajankulua. Leenan lainaama autisti-dekkari aiheutti kymmenien vuosien aikaluupin, eilis-illan musiikilliset ensi-sekoamiset veivät niihin vuosiin jolloin levyt on alunperin tehty. En tiedä mikä mielessä sekoittaa ajantajun. Joka tapauksessa, jossain vaiheessa tajusin, että oikeasti ei ole kulunut kymmeniä vuosia, vielä on 2004 ja toukokuu. Ei 2014, eikä edes 1967 tai -75. Lievää eskapismia.