Käynnissä uskomattomat yhden naisen tuska-festivaalit. Yläselän kipu on valahtanut alaselän puolelle ja samalla kymmenkertaistanut voimakkuutensa. Liikun kämpässäni jäkälän kasvuvauhdilla ja silti ulvon tuskasta. Kömpelyyttäni olen tiputellut tarvaroita ja roskaa lattialle mutta en mitenkään kykene nostamaan niitä paikoilleen. Kohta tää mesta muuttuu kaatopaikaksi.
Ainoa toivoni on, että kipu edelleen valuu alaspäin; reisiin, polviin ja lopulta varpaiden kautta ulos.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment