Yhtäkkiä ei ole viikkoon mitään tehtävää, kun sen duunin kässäriä tarkistetaan eikä kuvia voi tehdä kun niiden aiheisiin tulee ehkä muutoksia. Palkkaakaan ei tietty tule tältä ajalta. Näin äkkiä en taida saada muuta duunia. Näin voi käydä freelancerille millä minuutilla hyvänsä. Totunkohan mä tällaiseen? Tai pikemminkin, pystyykö näin elämään? Maksamaan vuokraa? Syömään?
Pyykkikone jyllää. Rumpu hakkaa seinämään ja pitää hirveää ääntä.
Orientoitumisvaikeuksia. Yhtäkkiä ei ole mitään tekemistä, mutta toisaalta voisi tehdä hirveästi. Ehkä jo huomenna rupeen tekemään lisää näytetöitä hakeakseni järkevämmin palkattuja hommia. Jos sellasia on.
Tauon ratoksi olen hoidellut kasan erinäisiä roikkuneita hommia. Käynyt Suomen Pankissa vaihtamassa mummon markkoja euroiksi - heh, siis ihan oikeasti isoäidilleni kuuluvaa rahaa, joka on vaan odottanut mun laatikossa että vaihtaisin ja palauttaisin mummolle. Mummo on äveriäs eikä varmasti edes muista tuota tuohta, joten mä olen antanut asian vaivata itseäni jo kolme vuotta. No, olen piipahtanut sekä tavan että Ursan kirjastoissa. Käyny työkkärissä, Kelassa, ja mitä näitä paikkoja nyt on. Soittanut verottajalle, hakenut lopulta ne puhelinluettelot ja sitä rataa. Ehkä tällanen puhdistaa, luo tilaa jollekin uudelle.
Paskat. Yhtäkkiä en kestä katsoa näytetöitäni itsekään, joten töiden haku tuntuu lähes mahdottomalta. Miten ne ihmisparat selviävät shokista kun ne erehtyvät klikkaamaan sitä viattomalta näyttänyttä urlia? Yhdenlaisia grandiositeettiharhoja nämäkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment