Laukkuhaukkana

Ooo, oma kulta, oma kone käytössä. Tahtoo sanoa, että olen selvittänyt vihdoin täällä ne kaikki kolme paikkaa, jossa opiskelijat ainakin saavat läppärinsä verkkoon. Voi olla että käy päinsä osastollakin, mutta sinne mä en nyt pääse, koska mulla ei vielä ole henkilökorttia. Päivän paras tähän mennessä tuli aamulla kun menin ensimmäiseen läppäripisteeseen ja totesin, ettei konetta saa virtapiuhan päähän koska jostain syystä pistokkeiden eteen oli pitänyt rakentaa sellainen kaide, johon väliin töpseli ei mahdu, varsinkaan adapterin kanssa. Olen varma, että ratkaisuun on jokin erinomaisen perusteltu syy.
LSE jaksaa pienesti ryssiä mun asioiden kanssa, mutta sen kääntöpuolena on melkein täydelliseltä vaikuttava työskentelyilmapiiri. Jokainen tietenkin huolehtikoon omastaan, mutta vaikuttaa siltä että, näin arvaan, koulu haluaa järjestää niin hyvät puitteet ja tuen, että opiskelijat eivät kerta kaikkiaan kehtaa laiskotella. Ja kun tekee töitä, työ tulee tehdyksi. Tästä ei tietenkään seuraa että mikä tahansa duuni menee keneltä tahansa, kunhan aikaa annetaan tarpeeksi. Kaiketi ihmiset on kumminkin hakeneet tänne taipumustensa mukaan.
Eilen oli osaston info phd-opiskelijoille. Meitä on jotain 15, eripuolilta. Mun ohjaaja täällä toivotti tervetulleeksi ja tehtiin treffit maanantaiksi. Tapaamme jatkossa vähintään kahden viikoin välein, tunnin kerrallaan. Lisäksi osaston oma phd-seminaari on tiistaisin ja torstaisin. Siis kaksi kertaa viikossa. Eikä seminaari tarkoita sitä, että ekan vuoden opiskelijat yksi kerrallaan änkyttävät kuvitelmiaan tulevasta, vaan syksyllä ohjelma koostuu osaston omista ja ulkopuolisista tutkijoista ja proffista, jotka esittelevät tutkimuksiaan ja niistä keskustellaan. Keväällä vasta ekan ja tokan vuoden opiskelijat esittelevät omansa, noin 6:n tunnin ohjauksen jäljiltä.
Yksin olemisesta varmaan on seurausta se, että olen kovin tietoinen kaikenlaisista kuulutuksista ja kylteistä, mikä on johtanut siihen, että vahdin laukkuja koko ajan. Siis omaa ja muiden. Näet, varsinkin metroasemalla kuulutetaan joskus useita kertoja minuutissa, miten kaikkien on pidettävä huoli tavaroistaan ja että yksinäisestä tavarasta on heti ilmoitettava. Niinpä vahdin haukkana, ettei missään vain ole terroristien pikku nyssäköitä kuleksimassa. Toisekseen, paikallisessa Stockkan butiikissa (tai Kaarina K:ssa tai whatever) kuulutetaan, miten "Poliisi ilmoittaa, että Oxford Streetillä on juuri nyt liikkeellä taskuvarkaita, varjelkaa omaisuuttanne". Samanlainen realtime-kuulutus tuli myös metroasemalla, kaukana Oxfordilta (ja rullaportaiden lopussa poliisit haastattelevat onnettomia uhreja). Vähemmästäkin alkaa hysteria kuplia.

Mutta eikö "laukkuhaukkana" olekin aika kaunis sana? Vähän kuin se "aja hiljaa sillalla" - maailman kauneimmalta kuulostava lause, kuulemma. Ihan kohta alkaa sataa.