Fiktion bloggaamisesta

Timo pohti pikkujouluissa weblogin mahdollisuutta olla kirjoitustyön ja ideoiden jakamisen väline. Hän puhui paljouden, määrän tuottamisesta ja siitä miten näppärästi tekstit blogeihin arkistoituvat. No, Aika ja minähän on eräänlainen työmaa ideoiden kehittelyyn, BigSur ja Surreal on toinen hyvä esimerkki, kaunokirjallisemmalla otteella. Kun My Typo aloitti, minäkin ajattelin, että julkaisisin fiktion pätkiä ja myös jatkaisin aiheiden, teemojen, juonien kehittelyä avoimella maaperällä. Käyttäisin blogia työvälineenä, samalla ehkä tulisin antaneeksi muillekin samoista asioista kiinnostuneille kimmokkeita. Nyt minun on myönnettävä, että ihan näin se ei ole mennyt. Tajusin eilen, että se johtuu oikeastaan asenteesta, joka jo pilkahtaakin tossa yllä: että "julkaisisin fiktion pätkiä". Ei se taida niin lähteä liikkeelle että laitan julki jotain tarinan raakileen, jonka olen kirjoittanut itselleni muistiin. Vaan niin, että alun perinkin alan kirjoittamaan fiktiota blogiin, omaksi huvikseni mutta muiden luettavaksi. Enhän mä bloggaa henkilökohtaisista aiheistakaan niin, että ensin kirjoitan päiväkirjaa ja sitten kopipeistaan sitä bloggeriin.

Kuinkahan monesti olen kehitellyt tarinaideaa mielessäni ja word-dokumenteissani, ja sitten kun se on siinä, kauneudessaan, karmeudessaan, keskeneräisyydessään, en voikaan enää laittaa sitä julki. Mua ei ole niinkään estänyt se, että häpeäisin tekelettäni tai pelkäisin jonkun källivän mun neronleimauksen, vaan pelko, etten itse tule jatkaneeksi idean kehittelyä koska olen jo antanut sen "pois". Hm. Ei kovin itsellistä ajattelua.

Timo mainitsi jonkun tuntemansa bloggaajan (kuka se olikaan?), joka kirjoittaa julkista "runoelmaansa" lähes maanisessa tilassa. Tää lause nyrjäytti jotain mun mielessä. Jonkun asennemuutoksen - tai asennekokeiluja - tarinabloggaamisen aloittaminen vaatii.