Media iski jälleen

– Täällä Matti Manninen Helsingin Sanomista, hyvää päivää. Olisiko sinulla hetki aikaa jutella?

Onhan mulla hesarille hetki aikaa. Olenko ainoa jolle ensimmäisenä vaihtoehtona tulee mieleen, että siellä joku toimittaja nyt haluaa haastatella tai kysellä asiantuntijavinkkiä? Sitten käy ilmi, että siellä on vaan puhelinmyyjä uuden upean tilaustarjouksen kanssa. Enhän minä oikeesti (vielä) mikään sellainen establisoitunut asiantuntija tai taiteilija ole joka jatkuvasti antaa medialle haastatteluja. Ego taitaa kyllä olla sitä luokkaa. Siinähän sitten kuunteleen luurin päässä, että mihin väliin sitä hyvinharjoiteltua myyntipuhetta voi tunkea kohteliaan EInsä.

Lysistrata-projektin aikaan kyllä riitti jonkun verran kiinnostusta meidän virtuaaliteatteriporukan pienelle tukitempaukselle verkossa, annoin jo viikkoa etukäteen puhelinhaastattelut jonnekkin Islantiin ja Losiinkin. Suomessa ei kukaan reagoinut siihen, että 3.3.2003, yhden päivän aikana yhteensä 59 maassa esitettiin 1029 esitystä/luentaa Lysistratasta Irakin sotaa vastustavana tempauksena. (Lysistrata on Arsitofaneen näytelmä antiikin kreikan ajoilta, jossa naiset menevät seksilakkoon lopettaakseen sodan). 4.3. mulle soitti soitti iltalehden toimittaja ja kysyi, että mikäs ihme tää Lysistrata homma oikeen on. Kerroin siitä laveasti ja totesin, että toimittaja on kyllä nyt hieman myöhässä, kaikki tapahtui jo, ja ainoastaan eilen. Se siihen, että ahaa, täytyykin keksiä joku uusi näkökulma, ja kysyi multa samalla hengenvedolla, että olenko itse mennyt seksilakkoon. Nauroin vaan jotain tyyliin, että ei ole ketään kenelle lakkoilisi. Seuraavan aamun lööppi ei naurattanut silleen hersyvästi, vaan ennemminkin pitäsikö itkeä vai nauraa -tyyliin. Se toimittaja oli soittanut läpi tusinan verran suomalaisia naisjulkkiksia ja kysynyt niiltä kaikilta, että menisivätkö ne seksilakkoon sodan lopettamiseksi. Sheesh, se siitä maailmanlaajuisesta ainutlaatuisesta kultuuritapahtumasta.