Akateeminen tilannekatsaus:

Terhi Rantanen luennoi asken mediahistoriasta, aiheena hrat Reuter, Havas ja Wolff, jotka innovoivat 1851 telegrammi-perusteisen uutistoimistojen verkon. Monet valtiot kumminkin vastustivat ajatusta, etta uutisista jouduttaisiin maksamaan ja luennon jalkeinen keskustelu kasitteli pitkalti yksityisomistuksen ja julkisen hyvan valisia eroja kaytannossa ja kasitteellisella tasolla. Viime viikolla Don Slater ja Daniel Miller kavivat kertomassa niiden Trinidadissa ja Jamaikalla tekemista ethnografisista tutkimuksista. Aiheena oli saarien valinen ero teknologioiden kayttoonotossa: Jamaikalla kannykat on pop, Trinidadissa tietokone (ja Internet) rulettaa. Muistan ajatelleeni luennon aikana, etta joku voisi tutkia, milla tiheydella antropologit ovat kammanneet tropiikkia, verrattuna arktisiin alueisiin.
Viime viikolla oli myos julkinen vaittelytilaisuus aiheesta ovatko sosiaaliteoria ja postmodernismi tuhonneet sosiaalitieteet. Siita yllatyin, etta taalla yliopistojen valilla kaydaan ilmeisesti paraikaa depattia, josko postmodernien ajattelijoiden kaytto opetuksessa tulisi lopettaa kokonaan. Minusta toi on jyrkka kannanotto, ja mielellani kuulisin sellaisia useammin ja muuallakin, vaikka vain keskustelun synnyttamiseksi. Siina vaittely-tilaisuudessa ei syntynyt, koska puoleen valiin maariteltiin postmodernismia ja loppuaika meni oikeastaan siihen, etta aijat ja nainen argumentoivat toistuvasti silla omalla mielipiteellaan. Musta ne mielipiteet eivat kauheasti kehittyneet, mutta toisaalta en voi vaittaa etta olisin pysynyt hienosyisemman argumentoinnin perassa. Varsinaiseen asiaan, siis siihen, onko postmodernilla ajattelutavalla ja sosiaaliteorialla ollut sosiaalitieteisiin suurtakaan vaikutusta, siihen ei paasty, enka muutoin tunne asiaa. Mun edessa istui tytto, joka kirjoitti villisti muistiinpanoja, ja osa keskittymisesta meni siihen etta seurasin Foucault’n evoluutiota mimmin paperilla: fukor, fucoo, fukour. Nikolas Roselta tuli hyva, tai ainakin selkea, postmodernia metodologiaa koskeva pointti: Rose, jonka luulin olevan varsin esoteerinen heppu, mainitsi ekonomisti Paul Krugmanin esimerkkina postmodernin metodin soveltamisesta: etta etsitaan rakenteista epajohdonmukaisuuksia ja epajatkumoita. Sitahan Krugman hyvinkin tekee. Ei niin, etta olisin asiantuntija taloustieteissakin, mutta Krugman kirjoittaa New York Timesiin kolumnia, joka lahes nevalinnamaisella otteella tarkastelee poliittisten paatosten tekoa ja seurauksia Washingtonissa ja lahiymparistossa. Depattia seuraavana iltana oli puolestaan puhumassa BBC:n Arabian radion toimittaja (ohjelmavastaava, tms). Esitelma lahti liikkeelle interaktiivisuuden maaritelmasta: etta loysasti kun maaritellaan, niin ovi on interaktiivinen, koska sehan aukeaan kun sita tyontaa tahi vetaa. Olivat BBCssa tulleet tulokseen, etta radion avaamisesta seuraavan kuuntelemisen kaltainen interaktio ei ihan riita, ja virittivat webisivuille ja radio-ohjelmiin perusmentaliteetin, etta kuulijoita kiinnostavat ohjelma-aiheet saattavat hyvinkin olla ihan muuta kuin paivanpolttavat uutiset ynna ryhtyivat hakemaan niita oikeasti kiinnostavia aiheita, mm. kehittamalla ohjelmaformaatteja paikallisemmiksi ja nopeammin reagoiviksi + lisaamalla ihmisten omaa puheaikaa. Ei ehka kuulosta kauhean vallankumoukselliselta, mutta kuvaa jonkun BBCn kaltaisen pikkufirman valmiuksia isoihinkin asennemuutoksiin ja myos sita, etta asema Arabian kuulijamaarat ovat nousseet lujasti formaattimuutoksen jaljilta. Voisi sanoa etta esitelman aiheena oli onnistunut tuotekehitys media-alalla.
Ei taalla muuten mitaan kummempia. Lueskelen teknologian kotiutumis-tutkimuksia, materiaalisen kulttuuriin liittyvia tavara-juttuja ynna odotan ensi sunnuntaita kovasti. Muutan opiskelija-asuntolaan ja siella on verkkopiuhat huoneissa. Hyvasti, kirjaston koneet! Hyvasti, skandinaavisten kielten syrjinta! Elakoon seurallisuus, jaetut huoneet ja...opiskelijaruokala? yh hyh. Tosin, en kylla kuvitellutkaan, etta Lontoo olisi se paikka, jossa elama on valittoman chic, mutta oppettelisivat, perkeleet, keittamaan kahvia.