Eilen paasin apulaiseksi ’Science’ –tunnille Street Academyssa. Kyseessa oli kasvioppia kasitteleva bilsantunti, jota opetti toinen koulun sihteereista. Tarkoittaa, etta han kirjoitti suoraan kirjasta taululle koko kappaleen. Ei lausunut sanaakaan kasveista koko tunnin aikana, vaan keskittyi huitomaan lapsia kepilla ja sattimaan heita toisen viela aanekkaamman sihteerin avustuksella. Jos en olisi yhtaan tiennyt etukateen mita on odotettavissa, olisin varmaan ruvennut tarisemaan ja rynnannyt ulos tuvasta. Yksi poika, jota koko ajan lyotiin ja moitittiin, valutti aanettomia kyyneleita ja yritti keskittya kirjoittamiseen, kun yksi matami huusi tauotta vieressa. Hanen kynastaan loppui muste, siitakin synnista sai sapiskaa. Kavin vaivihkaa sujauttamassa pojalle uuden kynan. Kiersin auttamassa lapsia kirjoittamaan – useat eivat osanneet kirjoittaa sanoja erilleen toisistaan eika laittaa pisteita paikalleen. Eika ihme, kun kukaan ei nayttanyt millaan tavalla huolehtivan siita, onko opetettava asia opittu.
Kyseiset sihteerit pitaisi allekirjoittaneen mielesta karkoittaa pirun kauas luokkahuoneesta, mutta he ovat kylla velhoja muissa hommissa. Street Academya ei ole tarkoitettukaan kaytavaksi koko kouluajan vaan se etsii lapsille koulupaikkoja ja maksaa heidan koulumaksujaan muissa kouluissa. On kova tyo saada kaikki sijoitetuksi ajallaan.
Naa opetusmenetelmat johtavat tietysti siihen, etta lapset kuvittelevat tekevansa asioita vain jottei heita lyotaisi, eivat esimerkiksi oppiakseen ja paastakseen itsenaiseen elamaan. Jos kukaan ei seiso vieressa karahkan kanssa, voi kayttaytya miten vain. Tanaan Mika piti pikku puheen riekkuville lapsille, jotka pyysivat etta heita lyotaisiin kun he ovat olleet tuhmia. Etta kepissa ei ole mitaan jarkea, te olette taalla oppiaksenne, itseanne varten. Heitti viela kepin pois dramaattisessa kaaressa. Hanen puolestaan saavat ihan vapaasti meluta ja pilata itseltaan opiskelurauhan. Lapset puursivat lopputunnin hiljaisuudessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment