Villisikanopea bloggaus ennen kuin nettipaikka sulkee ovensa.
Mole oli vaikuttava. Paitsi etta tapasimme siella oli krokoja, puskapossuja,
elefantteja (tai oikeammin yksi elefantti jota jaljitimme puskassa tunnin
ajan), ihmeellisia lintuja, vilpillisia apinoita, siella oli pikkuinen
uima-allas eika yhtaan sita punaista polya joka kaikkialla tunkeutuu
silmiin, korviin, ruokaan, varjaa kaulukset ja repun selkamyksen.
Larabangan kyla kansallispuiston vieressa oli tosi nasta paikka. Raitti
taynna vuohia ja puolinakuja iloisia ipanoita. Ehka kerron siita lisaa
myohemmin. Nyt olemme jo Kumasissa paivamatkan paassa sielta,
larabangalaisen guest housen pitajan Al-Hassanin ja slovenialaisen
voluntaryn (useimmat turistit taalla paljastuvat vapaaehtoistyontekijoiksi)
Nikan kanssa. Illastimme juuri ja akkia jokainen 'needed to check my mail'.
Olemme reilun viikon lomalla, reitilla Accra - Tamale - Larabanga -Molen
kansallispuisto - Kintampon vesiputous - Kumasi. Huomenna tai ylihuomenna
viela Cape Coastin orjalinnoituksia katsomaan ja sitten takaisin Accraan.
Reissu on ollut monella tapaa tosi raskas. Mutta hieno. Tanaan jouduimme
pikku liikenne-onnettomuuteen bussilla. Vahingot olivat vahaiset mutta joka
ikinen matkustaja intoutui hurjaan mellakkaan puolustaessaan kuskiamme.
(Joka sivumennen oli selkeasti syyllinen kolariin.)
Kumasi on Ashantin alueen paakaupunki. Saavuimme tanne bussilla juuri kun
ilta oli pimenemassa. Otimme taksin. Puiston ohi ajaessamme tummansininen
taivas musteni. Se oli jarkyttavan suuri lintuparvi. Sitten katsoin
tarkemmin: niiden oudon malliset siivet kuulsivat lapi. Tajusin, etta ne
ovat lepakoita, joka ikinen. We have millions of bats, nauroi kuski.
(julkaisen Anun puolesta, joka meilasi tän mulle koska blogger kiukutteli juuri kriittisellä hetkellä)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment