Tilinpäätös loman alkaessa

Olen totaalisen valmista kamaa kesälomalle. Tänään oli toivoakseni viimeinen työpäiväni vähään aikaan. Juhannus ja ens viikko kulunee pöndellä, jossa ei luojan kiitos ole nettiä. Läppäri lähtee toki mukaan. Jos tekstiä pukkaa niin sehän on vaan iloinen asia, vaikka lomalla olisikin.

En kyllä ihmeitä odota kirjoittamisen puolella sillä nyt loman alkaessa olen aivan palasina. Työpaikalla useamman kuukauden kestänyt absoluuttinen paskamaisuus psykopaatin vallankäytön urina taisi olla minulle rankempaa kuin tajusinkaan. Kestin sen läpi kohtalaisen tolkuissani ja työkykyisenä mutta pelkällä pakotetulla tahdonvoimalla. Nyt kun asiat ovat ratkenneet paremmalle mallille, kuukausia jatkunut paine alkaa purkautua kuin halkeama padossa joka ensin vähän rakoilee mutta paineen voimasta räjähtää kuohuvaksi tulvaksi. Meinaa tulla tippa linssiin tosi herkästi.

Samaan aikaan on ollut käynnissä hieman sydänsurun kaltaisia kasvukipuja yhdessä ihmissuhteessa. Kun pidin itseäni kasassa työpaineiden alla, kaikki muukin emotionaalinen tuli lakaistuksi maton alle. Nyt kun itsehillintäni on höllääntynyt sekin sitten kolkuttelee järjen portteja alitajunnan puolelta. Puhelinkeskustelun jälkeen käyn usein suihkussa, ikäänkuin yrittäisin pestä jotain likaa pois. Mutta kun yritän pinnistellä tiedostamatonta kohti ja selvittää mitä kohtaa luonteessani, persoonassani tai maailmankuvassani on oikeasti nyt haavoitettu, minua alkaa oksettaa niin pahasti, että on pakko lopettaa. Minulla torjuttu usein ilmenee fyysisenä oireena tai toimintana, mikä on hyvä koska huomaan että nyt on jotain vialla. Tällä kertaa on vain tavallista vaikeampaa päästä käsiksi siihen jota tietoisuuteni ei halua itsessäni kohdata.

Liikaa uhkia ja liikaa epävarmuutta ja liikaa muutoksia yhdelle pienelle ihmiselle liian lyhyessä ajassa. Elämässä pitäisi olla joku hyvä asia josta voi olla varma, että se ei koskaan muutu, mutta ei sellaista ole olemassakaan. Tahtomattaan ja tahallisesti ihmiset aina aiheuttavat sekä toisilleen, että itselleen pettymyksiä tai mielipahaa vaikka kuinka paljon rakastaisi.

Kun täytin 33 syystalvella parikin vanhempaa viisasta naista sanoi, että se on hyvä ikä. Se on se ikä jossa ihminen vasta todella astuu aikuisuuteen. Runotyttövuodet jäävät lopullisesti taakse, työtä tehdään vastuunsa tuntien ja samoin toiset ihmiset kohdataan paremmalla etiikalla, ihmisyyttä kunnoittaen. Olen ottanutkin ainakin askelia eteenpäin joka saralla mutta raskaat on saappaat jalassa.