Tämänhetkinen työni on ollut hraastavaa, koska projektista on koko ajan tippunut paljon vähemmän työtehtäviä kuin luvattiin. Ja urakkapalkka, luonnollisesti, eli maksetaan vain tehdyistä tehtävistä. Projektin vetäjä on ollut mua kohtaan jatkuvasti käsittämättömän epäluotettava, luvannut töitä yhtenä päivänä ja lähettänyt niitä kolmantena. Väliajalla sitä ei saa kiinni. Mä olen rukoillut (anna minulle minun jokapäiväinen leipäni), uhkaillut (mun on kohta pakko etsiä jotain muita töitä) ja lahjonut (oikeasti, ehdotin, että tulen itse tekemään niitä käsikirjoituksia sen avuksi). Toukokuun palkkaliuska sai mut itkemään.
Nyt, yhtäkkiä, soitettiin oppikirjankustantajalta - kuvitusduuni alkaakin jo maanantaina! Siinä on koko kässäri valmiina, senkuin tekemään kuvia. Aikataulu on tiukka, joten se on kokopäivätyö. Tasainen elanto turvattu kesäksi. Ahhh. Ikävä velvollisuuteni oli ilmoittaa tämänhetkiselle (ali)työllistäjälleni, että en taida olla enää käytettävissä kovin pitkään, ehkä ehdin joskus tekemään jonkin kuvan. Olen ymmärtänyt, että olette aika rentoja sopimusten suhteen? (No, en mä sentään tota viimestä ihan noin sanonut :)) Vastaus oli kiukkuinen. Ah, mitkä kiksit!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment