Ala-asteella mulla oli maikka joka osasi piirtää täydellisen näköisen ympyrän liitutaululle vapaalla kädellä. Me aina kuorossa vinguttiin piirrä ympyrä, piirrä ympyrä! Hauskaa, että joillain oli tuollainen tavaramerkki josta sen vieläkin muistaa. Se oli sen verran makee taito (silloin ei kai vielä sanottu coolia), ettei sillä maikalla edes ollut mitään karseeta lempinimeä. Tylsemmillä maikoillahan oli kamalia lempinimiä: meikkipossu, lamput tärisee (se oli niin lihava), kampela...
Minusta jonkin näennäisesti epärelevantin asian mestaroimisessa on jotain tosi hienoa, että osaa piirtää ympyrän tai jojottaa jojoa tai kävellä käsillään paremmin kuin muut. Se on vähän niin kuin puutarhan hoito. Zeniä. Viis siitä, ettei markkinatalous moisesta kohene tai tieto lisäänny tai kehitys kehity.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment