Lapsena oli pakko saada Aku Ankka ja välipala yhtä aikaa. Välipala meni hukkaan ilman akkaria (argh, noin sitä kutsuttiin Keski-Suomessa) ja toisinpäin, ankka ei maistunut ilman juustovoileipää ja kylmää kaakaota. Vähän vanhempana, kun "koko perhe syö yhtä aikaa" jo rakoili, sain tilaisuuden lukea kirjaa tai lehteä myös päivällisen aikana.
Nykyään, jos syön yksin, mun tekee mieli blogata samalla. Varsinkin jos syön ruokaa, joka on tuttua lapsuudesta saakka. Kuten maksalaatikkoa ja puolukoita. Kuten juuri tänään, juuri nyt.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment