Duunipaikan siivousfirma on vaihtunut. Nykyään joku ylivetelä aneemisapaattinen paskakasa käy kerran päivässä kiertämässä avokonttorin läpi katse tiukasti lattiassa, kädessään iljettävä rätti jolla se satunnaisesti hipaisee jotain. Sille tyypille tekee mieli kirkua: ÄLÄ YRITÄKKÄÄN KOSKEA SILLÄ HELVETIN RIEVULLA MUN PÖYTÄÄ!!! Roskiksia se äijä ei viitsi tyhjentää tai lakaista lattiaa. Kiva siivooja kun sen jäljiltä tulee ahdistavan saastainen olo. Minulla on päässä mielikuva jossa annan sille sähköiskun jollain pitkällä seipäällä – sellaisella sarjakuvapahiksen valtikalla josta sinkoilee sinisiä salamia. Ehkä se siitä saisi vähän lisää puhtia.
Edellisen siivoojan kanssa toisinaan vaihdettiin muutamia sanojakin ja aina hymyt kun käytävällä kohdattiin. Kerrankin aamuvarhaisella se kolisteli työhuoneeseen jossa röhnötin sohvalla ja vetelin sikeitä läpi yön jatkuneen uurastuksen jälkeen. Kumpikin säihkähti totaalisen pahanpäiväisesti. Sen episodin jälkeen se hymyili aina entistä leveämmin.
No comments:
Post a Comment