Sarvet kasvavat lukiessa: "Haavat, jotka tuo lieju parantaa niin kuin sylki parantaa naarmut, ovat nekin ahdistusta joka painuu ihmisruumiiseen joka ikinen päivä ja hetki kuin nuolet; okaita joita käskyt, kiellot, kehotukset, pyynnöt, vetoomukset, painostukset ja aloitteet jättävät lihaan ja sieluun myrkyllään, joka tärvelee elämältä maun ja lisää kuolemanpelkoa." Siis - haavat ovat ahdistusta joka painuu ihmisruumiiseen kuin nuolet; okaita joita käskyt jättävät sieluun myrkyllään?
"Mikrokosmoksia" on kirjoittanut italialainen esseisti Claudio Magris ja se on saanut tuon ja tämän kirjallisuuspalkinnon. Hm... kukas onkaan kääntäjä? Joo-o, joo-o. Kjäh kjäh.
"San Pietro d'Orio tervehtii tulijaa helteisenä ja karuna; tämä kuivattujen mustekalojen luiden valtakunta voisi ainakin tällaisena keskipäivän hetkenä..."
Aina oppii anatomiasta.
Hitto, nyt on mennyt jo monta sivua etten ole löytänyt yhtäkään selkeää virhettä. No, jokunen sana on puuttunut välistä, mutta ne on saattanut arvata ja täydentää helposti. Joitakin omituisia sanavalintoja. Kohta mun kiinnostus herpaantuu.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment