Kukaan ei takuulla enää kestä mun vatvomista omasta taudistani mutta vatvon kuitenkin, eihän tässä muutakaan ole tapahtunut moneen päivään. Huippuunsa modernisoidulla työterveysasemalla oli ihana muinaisjäänne: eläkeikää lähentelevä ukkeli kaljunylikampauksineen ja autoritäärisen jäykällä ja vakavalla käytöksellä varustettuna niin kuin lääkärin kuuluukin.
Käsipäivää + tutkimukset + diagnoosi + selostus tarvittavista lääkkeistä ja sairiksesta: n. 45 sekuntia
Reseptin ja sairaslomalapun kirjoittaminen käsin ja kuittaus tietokantaan kaksisormijärjestelmällä: about 25 minuuttia.
Oli tarve kysyä vielä jotain mutta en uskaltanut hiiskahtakaan kun se niin keskittyneesti pisteli tikkukirjaimilla mun nimeä reseptiin. Miesparka olisi takuulla mennyt sekaisin pienimmästäkin äänestä. Ai juu, tuli myös käsky juoda kuumaa mustaviinimarjamehua. Olisinkin totellut mutta unohdin ostaa sitä kun kävin kaupassa. Menisin muuten sen lekurin vastaanotolle uudestaankin, se oli kuitenkin jotenkin niin oikean lääkärin oloinen :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment