Olipa kerran joukko pörssimeklareita jotka alkoivat käydä Kaarle XII:ssa kaljalla aina torstai-iltaisin. Sen kuultuaan isohko lauma viehättäviä neitoja alkoi suunnistaa samaan paikkaan, kuinka ollakkaan, myös torstaisin. Sitten, pikkuhiljaa, kaikki menivät "Kalleen" jos oli torstai. Ja he elivät elämänsä onnellisina valomerkkiin asti.
Viime torstaiyönä löysimme itsemme, pieni iloinen seurueemme, kiinni menneestä kalliosta ja kaipailimme vielä lisää ilonpitoa paikassa jossa olisi muitakin ihmisiä. Ei kun Kalleen. En ole ollut pesunkestävällä heterolihatiskillä vuosiin ja nyt taas muistan miksi. En ehtinyt ensimmäistä drinkkiäni käteen saada kun oli tullut jo kolme äijää pokaamaan, ja tahti ei siitä kauheasti hyytynyt myöhemminkään. En tässä kirjoita kehuskellakseni sillä tämä kokemus ei kerro yhtään mitään "markkina-arvostani" (on muuten aivan karmea termi kun puhutaan ihmisistä). Iso osa niistä kundeista jotka minua yrittivät, siirtyivät suoraan pokamaan vieressäni istuvaa naista heti kun tuli selväksi ettei minua kiinnosta. Voi jezuz! Ei mitään väliä kenet saa mukaansa kunhan sillä on pilde, vai? Loppuillasta takerruin epätoivoisena kiinni miespuolisiin ystäviini, että olisin saanut olla rauhassa.
Sen haluan vielä todeta kun tälläinen YTN (YlemmyydenTuntoinen Narttu) olen, että tiedän kyllä itsekin olevani hyvännäköinen, ei sitä kaikkien kännisten örveltäjien tarvitse minulle tulla kertomaan, egoni ei sillä pönkity eikä itsetunto hivelly. Uskottavuuskin siltä sanomalta kyllä katoaa viimeistään siinä vaiheessa kun tyyppi seuraavaksi menee kertomaan saman Frankensteinin morsiammelle.
Kaikkein kamalinta koko mestassa oli kuitenkin se, että kukaan siellä ei osannut tanssia! Hitto, satavuotiaat männytkin huojuvat vienossa kesätuulessa energisemmin kuin kallen lattilla jalkojaan laahavat kanget.
No comments:
Post a Comment