Sunnuntaita kelpaisi viettää rakkaan miehen kanssa. Joka päivä tuo Mikan lähemmäs, tai vie minua lähemmäs häntä, mutta... kun on niin ikävä just nyt.
Tekstiviestit kertovat, että lämpötilat ovat nousussa Ghanassa, saan siis varautua unettomiin öihin siellä (hee, ja vaikeuksiin tuottaa yksiselitteisiä lauseita täällä). Ku mä en nuku hyvin jos on kuuma. Tarkoitan!
***
Kallion blogimiitti oli koko viikon kiikarissa, mutta perjantaina päivällä soitti hurjia viime aikoina kokenut ja osittain kodittomaksi joutunut ystäväni että sopisikos nyt tulla yökylään. Siitä oli aiemmin viikolla ollut puhe. En tietenkään kieltäytynyt, vaikka hitusen harmitti että asiat menivät päällekkäin. Ystävä oli hyvää mutta raskasta seuraa. Hengailimme vain, oli mukavaa, eikä hän vaatinut mitään erityistä, mutta olin lopen uupunut hänen lähdettyään seuraavana iltana. Mutta ei se ihme ole, vaihdetaanhan sitä muutakin kuin sanoja tavatessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment