Varasin lääkäriajan keltakuumerokotusta ja malarialääkereseptiä varten... Mun mies, sanotaan nyt sitten Mika, kun se kirjoittaa omalla nimellään blogiakin, on nyt Accrassa. Olen kerran käynyt Afrikassa, Keniassa turistimatkalla, mutta Ghana tuntuu nyt hirmu paljon kaukaisemmalta. Mulla on selitys-yrityskin. Afrikka on henkisesti niin erilainen kuin Suomi/Eurooppa/Länsimaat. Hieman toisin sanoin, mutta ei edelleenkään ytimekkäästi - psyykkinen etäisyys on suuri. Kenia tuli mulle tutuksi hotellien ja safarien kautta. Joku T-paitakauppias ja bussikuski taisivat olla ainoita paikallisia joiden kanssa juttelin ohikiitävän tuokion. Turismi on omalakinen mantereensa, läsnä kaikkialla. Mutta Mika on Accrassa työharjoittelussa, ei turistina. En vielä tiedä, miten mun oleminen siellä muotoutuu, mutta enköhän mäkin katulasten koulussa puuhaa löydä. Vaikkei mulla ole siellä virallista asemaa.
Kun juttelen tuttujen Suomessa asuvien afrikkalaisten kanssa, mulla on tunne, että iso osa jutuista, erityisesti huumorista (joka usein kantaa koko keskustelua) menee multa vähän ohi. Usein en tajua, mihin oletuksiin, tietoihin, ennakkoluuloihin, asenteisiin, ihmiskuvaan ja yksilökäsitykseen viitataan tai nojataan, joten ymmärrän vain sinnepäin tai väärin. Joskus nauran mukana vaikken ymmärtäisikään, se tuntuu kuuluvan asiaan, nauru sinänsä on keskustelua, hyväksymistä, yhteisyyden ja jatkuvuuden takaamista. Tai yhtä hyvin voin olla hakoteilläkin. Viisi viikkoa mun H-hetkeen, kai mä sitten opin lisää. Tai - alan juuri etäisesti aavistella jotain, kun mun sitten pitääkin lähteä takaisin Suomeen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment