Tongin yhtä viisi vuotta vanhaa romppua ja törmäsin unohtuneeseen projektiini. Tarkoitukseni oli kirjoittaa proosarunokokoelma tms. rakkauskirjeistä joita niihin aikoihin kirjoitin ihmisille joihin olin ainakin jollain asteella ihastunut. Mukavaa tässä löydössä on se että kaikki ne joille kirjeen kirjoitin ovat vielä läsnä elämässäni, ja omalla tavallaan rakkaita joskaan en ole enää ihastunut (jos olin silloinkaan mutta jotain merkityksellistähän niissä tyypeissä on jo silloin täynyt olla). En koskaan lähettänyt yhtään kirjettä, nehän oli loppujen lopuksi ainakin osa "kaunokirjallisia teoksia" eikä totisia rakkauskirjeitä. Vai olisiko tämä pätkä kannattanut täräyttää meiliin?
Hiihii. Sulla on kikkeli. Sä oot veitikka, pieni söpö poika -- vaikka oletkin jo miehen iässä. Ja sulla on kikkeli. Saanks mä koskettaa sitä? Kyllä sinä sillä pystyt tekemään miehen työn. Siitä olen varma. Olen vain viimeaikoina ajatellut että ehkä saattaisit joskus tehdä sen minulle. Veisit mut kotiisi, joka on varmaan pieni ja sotkuinen ja siellä on poikien juttuja ympäriinsä, bumerangi, sählymaila ja tietokone, joka on aukaistu ja jonka sisukset on hujan hajan keittiön pöydällä. Veisit mut sinne joku ilta ja tyrkkäsit sänkyysi. Ottaisit sen kikkelin esiin ja näyttäisit mulle taivaan merkit. Jooko? Ja mennään sit jokus vaikka leffaan ja jätskille jätskibaariin.
No comments:
Post a Comment