Me typot tapasimme tänään IRL (sepä vasta outoa) ja puhuimme muustakin kuin bloggaamisesta (sepä vasta hassua ynnä piristävää). Tuli puhetta havaitsemisesta. Minä kyllä havaitsin lähinnä sen, että en saanut sanaa suustani. Samaan kaffelaan nimittäin osui se sama tyyppi josta näin seksiunta pari yötä sitten. Menin ihan töks. onhan se ihq mut emmä siitä tosissani. tai no ehkä joo, mut.. aarhgh! vähänks mä oon teini? Älkää vaan alkako kutsumaan pissikseksi.
Elämässä on kai jotkut tietyt asiat vaan pakko käydä läpi jossain vaiheessa. Minulta jäi teinityttöyden ihkuilu- ja punasteluvaihe ja orastava seurustelu koulun portaiden alla väliin koska oli aika helvetin paljon suurempia murheita samaan aikaan käynnissä. Voisi luulla, että loistavasti ohitin koko typerän ujostelun ja uteliaisuuden sekamelskan ja siirryin suoraan hieman tolkullisempaan tapaan suhtautua kiinnostaviin ihmisiin. Mutta ei, naurettava kainostelu tuntuu jatkuvan ja jatkuvan nyt "kypsemmällä" iällä. Teininä sitä on mahdollista törttöillä ja nolata itsensä näissä asioissa koska kaikki muutkin tekevät niin. Ja mokailtuaan tarpeeksi sitä sitten hieman kasvaa ja pääsee jotenkin eteenpäin. Muttei tällainen 30+ voi enää ruveta pelleilemään. Siksi mä aina vaan kökötän jakkarallani koulutyttötunnelmissani ja yritän olla vilkuilematta sinnepäin.
No comments:
Post a Comment