jee, aurinko vääntää väkisin huulta hymyntapaiseen ja päästä nousee tutka joka beeb beeb beeb skannaa vastaan tulevia ja kahvilassa norkoilevia sillä silmällä. wait-a-minute, eihän tutkalla ole silmiä.. metaforatkin menee sekasin tässä kirkkaudessa :)
”Oon enemmän suloja taivaalta saanut
kuin moni voi uneksiakkaan!
On vaikeaa yhdelle kaikkea säästää
jos antelias on luonnoltaan!”
Tiesittekö, että avarasylisen naisen laulun on sanoittanut Anna-Leena Härkönen? Jos haluat lapsestasi kirjoittavan inhemon, anna sen nimeksi Leena; apus minä (yritystä on), ja Leenat Krohn, Lander, Lehtolainen. Aika hyviä :p
joo, siis ilmeisesti aurinko todellakin pitää meikkistä otteessaan sekä hyvässä, että pahassa. Pitkästä aikaa hyvässä siis piristävässä. Olen jo saanut ujutettua kaksi hymiötä tähän tekstiin. :)
perkel, siinä tuli jo kolmas!!!
Tässä oli siis pakollinen keväthormonikirjoitelma, ettei olisi muita blokeja pahempi.
”Ja hyötyä mitään ei varmaan oo siitä
jos alkaa näin antautuvaksi?
tai ehkäpä sittenkin, kuka sen tietää,
se vanhuutta vie kauemmaksi!”
siis haaveilla saa, flaksin käyminen on jo ihan toinen juttu, satoi tai paistoi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment