Ylioppilasteatterin Muotitalo (politics and performance) on kuulemani mukaan kriitikoiden lyttäämä, mutta minä nautin oikein kovastikin. Esitys vyöryttää yleisön eteen suuren kavalkadin kiemurtelevia hauskoja karikatyyrejä ja nauraa muotimaailamalle ilman moralisointia. Hahmokavalkadi ottaa koko tilan haltuunsa, kaikkialla tapahtuu jotakin kiinnostavaa. Toisessa näytöksessä kirjava, hullu rytmi ja tunnelma muuttuu toisenlaiseksi absurdiksi ja mustavalkoiseksi, mutta jättää hyvän olon.
Näytelmässä ei ole ollenkaan dialogia, mikä myöskin oli ihastuttavaa. Sanattomuus sopii muuallekin kuin tanssiteatterin puolelle, ja nämä tyypit tekevät sen paljon paremmin kuin ne moderinin tanssin “merkistystenluojat” joiden esityksissä olen lähinnä vain kärsinyt.
(Vielä olisi muutama näytös jäljellä)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment