Jaahans, kotona ollaan taas. Miksei kukaan täyttänyt jääkaapiani poissaollessani? Pidän suurkaupungin sykkeestä eli suorastaan rakastan Lontoota (no tän nyt voi arvatakkin tyypistä joka käyttää moisia lautteuksia teksteissään). Eiku, se on vaan niin kaunis kaupunki: ihanaa arkkitehtuuria, ja sitten sitä vilskettä vuorokauden ympäri.
Shoppailla ehdin juuri sen verran, että pääsin käymään Forbidden Planetissa. Ihme kyllä visa-korttini ei tehnyt itsemurhaa, tai syttynyt spontaanisti tuleen sen keikan aikana: mukaan tarttui vain yksi scifi-rompsku (Tricia Sullivanin Maul, jossa kaksi bränditietoista teinityttöjengiä ammuskelee toisiaan ostarilla shoppailun lomassa) ja puolikas kautta Xenaa dvd:llä (kuutosen alkupuoli, jossa on mieletöntä mättöä pohjoisen jumalien ja valkyrioiden kanssa. Kun Xena 5-kaudella tappoi suurimman osan kreikkalaisista jumalista niin niiden piti käsikirjoittaa se Norjaan muutaman jakson ajaksi mättämään sikäläisiä monstereita ja kuolemattomia lättyyn.)
ps. roolijako on taas mennyt uusiksi. En esitäkkään ovea vaan reikää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment