Olen antanut itseni ymmärtää, että pohjoismaalaisesta matalamielisyydestä käsin on perin hankalaa ellei peräti mahdotonta käsittää, mitä Barthes tekijän kuolemalla tarkoittaa. Argumentaatio kulkee sitä rataa, jotta ellei ole osana kansalaisuutta sisäistänyt ylempänä olevaa auktoriteettia, tekijä-auktoriteetin kuolemastakaan ei oikein pääse kärryille. Ilmaisu ei tunnu pohjoismaalaisessa lukijassa samalta kuin ranskalaisessa, koska kuulemma ranskalaiselle lukeneisuuteen/sivistykseen sisältyy epätasa-arvoisuus: Bourdieun lanseeraama henkinen pääoma kertyy joillekuille, eikä edes voisi kertyä kaikille samanlaisena. Psykoanalyyttisesti virittynyt tarkkailija kiinnittää luonnollisesti huomiota tasa-arvoa tuottavien vallankumousten silmiinpistävään määrään Ranskanmaalla.
Hulluja nuo frankit? Itä-Helsinkiläisestä näkökulmasta tuntuu kornilta ajatus, että tekijä-kirjailija olisi jotenkin ylempänä...että kukaan olisi ylempänä. Monet ovat kylläkin kaukana, ja se on eri asia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment