Vahinkolaukauksia, 2. Kuvauspäivä

Jos Remu lupaa että mollukka paistaa, niin sehän paistaa. Paistoi kokoajan kun Remu oli setissä. Säätutkat hiiteen. Mä oon niin onnellinen. Hahmot on heränneet henkiin ja koko työryhmä on tuonut mukanaan aivan mielettömän määrän detaljeja ja henkeä. Tänään kuvattiin Milenkassa ja Tervasaaressa. Älyttömän kaunista kuvaa on syntynyt. Yhden hetken oli jopa mustasukkainen käsikirjoittamalleni hahmoille jotka olivat tänään kuvatussa kohtauksessa löytäneet toisensa ja olivat niin niin rakastuneen oloinen nuoripari. Ja vaikka vain sivusta katsoin niin oli kyynelkin tulla silmiin kun Kristiina Elstelä lauloi Poikkisahatun naisen viimeistä säkeistöä kameralle jäi surkeana nojaamaan pianoon. Kuvissa Heikki lavastaa piknikkiä Tervasaaressa ja Mika ohjeistaa Lorenzia ja Kristiinaa biljardikohtaukseen.

Lisäys:
On ollut erittäin hyvä, että olen ollut mukana kuvauksissa tarkkailemassa sillä olen tajunnut aika paljon juttuja jotka kannattaa huomioida kun seuraavaksi alan kirjoittaa ja viimeistellä käsiksen teknisempää puolta, logiikkaa jolla kaiken pitäisi saada loksahtamaan paikoilleen. En ollut ihan ymmärtänyt kuinka suuren tilan sivuhenkilötkin saavat tarinassa. Meillä on vaan mukana niin valloittavia ja hauskoja tyyppejä. Miten järjestämme vuorovaikutteisen kertomuksen päähenkilöiden kohtalon variaatioihin jos katsojat lähtevätkin seuraamaan jotain sivuhenkilöä?

Ensimmäinen ratkaisu on kirjoittaa pääparille reilusti lisää repliikkejä jotka ovat suorassa suhteessa sivuhenkilöihin. Niitä voi sitten heitellä sekaan – kaikki kun esitetään ajatusääninä puolisatunnaisessa järjestyksessä. Alan jo toistaa itseäni: kyllä tää vaan on niin kivaa ja kiinnostavaa.