Huisin kivaa että Lumottu lapsi palkittiin Banffin tv-festareilla. Olen nähnyt leffan isolta screeniltä, jolloin virtuaalilavastus oli hieman silmille pomppaavaa mutta tv-ruudulta kyseinen teos kyllä näyttää todella hienolta. Suomi taitaa olla tässä virtuaalilavastuksessa ihan kärkisijoilla, sillä vuosi sitten kun juttelin erään Los Angelesin filmikoulun dekaanin kanssa, hän väitti että täällä (LUMEessa) ollaan paljon heitä edellä.
Itse osallistuin Banffin festariin vuonna 2003 kilpailija/pitchaajana. Kyseessä on ehdottomasti parhaiten järjestetty tapahtuma jonka olen nähnyt. Kaikki rullasi tehokkaasti, aina tiesi missä piti olla ja heti löytyi apua ja neuvoja kun niitä tarvitsi. Kilpailumme tuomaristokin kuunteli 4-minuuttisen "pitchimme" kaksi kertaa ennen varsinaista kilpailua, ensin puhelinkonffassa ennen matkaa ja kerran paikan päällä, ja antoi hyviä neuvoja siitä miten sitä pitäisi parantaa. Opin paljon, ja harvoin tulee tehtyä yhtä paljon töitä yhden neliminuuttisen eteen. Suomessa ei pitchaaminen ole mitenkään tunnettua (en edes tiedä onko sille suomenkielistä termiä), mutta Pohjois-Amerikassa hyvinkin yleistä. Tarkka ja tiukka aikaraja on mielestäni hyvä juttu (Banffissa se taisi vaohdella kolmesta viiteen minuuttiin pitchistä riippuen), jota kannattaisi Suomessakin opettaa. Siinä oppii tiivistämään ja kiteyttämään ideoistaan sen oleellisen esiin. Joku väitti että tapa juontuu alkujaan siihen, että oman leffaideansa esittelyyn tuotantoyhtiön kiireiselle pomolle saa juuri ja juuri noin hissimatkan verran aikaa. Siinä ajassa se on myytävä, jos ylipäätään aikoo myydä.
Wednesday, June 15, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Suomessa ei ole tarvetta hissipitseille kuin äärimmäisen harvoin, koska meillä ei ole niin korkeita toimistopilvenpiirtäjiä, missä niille olisi käyttöä...
Ma luulen, että suomalainen luova luokka pöhisee pitsinsä baaritiskillä tai saunassa, jossa aikaa kuuntelijan taivutteluun on yleensä pidemmälti.
Amerikkalaisista sarjakuvista tutuksi tullut "show and tell" perinne pitäisi aloittaa meilläkin ihan pienestä. Siitä koulun miniesitelmien kautta liu-uttaisi pehmeästi työelämään omien projektien esittelemisen kautta.
niin, toistaiseksi on tosiaan suomessa saatu mutista ideoita niin pitkään että johan sen joku ostaa jo pelkkää kyllästymistään kun ei jaksa enää kunnella ;-)
pikkuhiljaa kuitenkin tuotannoista ja niiden rahoituskuvioista on tulossa paljon kansainvälisempiä ja entistä kilpaillumpia. Silloin tulee jo pitsaustaidot tarpeeseen.
Joo. Kouluissa todellakin pitäisi opettaa enemmän esiintymis- ja esitelmöimistaitoja.
Post a Comment