Mannertenvälisiä suhteita

Ghanasta on taas tulossa vieras. Ihan näinä päivinä tai viikkoina. Se onkin jännä juttu! Moro on meidän kaveri Art Centerista, etevä nuori rummuntekijä (juuri eilen saatiin siltä uusi komea djembelasti lentorahtina). No, hän on fiksu tyyppi, ihan kouluja käymätön, mutta omasta kiinnostuksesta lukee kirjoja, seuraa maailmanpolitiikkaa ja tykkää käydä pitkiä väittelyitä. (Ja tosi söpö, muuten...) Morolla on amerikkalainen ystävä, joka on useaan otteeseen käynyt Ghanassa tapaamassa häntä. Nyt tää heppu on julistanut, että haluaa kustantaa Morolle koulutuksen jenkeissä! Sehän on tietysti aika monen ghanalaisen unelmien huipentuma... ja sopii Morolle kuin nenä päähän, kun siltä takuulla löytyy kykyjä ja motivaatiota vaikka mihin opiskeluun.

No, saadakseen pitkäaikaisen viisumin sinne jenkkeihin, täytyy olla vähintään kerran käynyt jo jossain länsimaassa ja onnistuneesti palannut takaisin kotimaahan. Ghanasta voi lähteä käymään länsimaissa vain, jos saa kutsun, ja me kai sitten ollaan lähimmät länsimaalaiset, joilta kutsu heltiää. Moron mesenaatti on luvannut maksaa myös Suomen lennot! Tuntuu ihmeelliseltä. Meille jää pelkästään Moron majoittaminen täällä.

Älkää kysykö, miksi moinen byrokratia. En mä ymmärrä. Ainakin se liittyy siihen, että monet jäävät sille tielleen, kun pääsevät pois Afrikasta. Mutta kai sitä voisi loikata jo sillä ensimmäiselläkin reissulla... kuten muuten teki eräs J., joka keväällä matkusti Suomen kautta Italiaan tapaamaan siellä työskenteleviä sukulaisiaan. Se ei koskaan palannut Suomen kautta takaisin Ghanaan, eikä siitä sen koommin kuulunut mitään. Niin ne ihmiset etsivät onneaan... millaista onnea on tarjolla laittomalle maahanmuuttajalle Italiassa? Hm.

Kun olimme Ghanassa, monet sanoivat, että tulevat sitten Suomeen meitä tervehtimään, mutta en mä oikeasti uskonut, että ainakaan Morolla olisi siihen mahdollisuutta. Ne kun ovat ihan eri luokan rahoja joita hän tienaa rummuilla ja mitä lentolippu maksaa. Toivottavasti kaikki menee ok ja hän todella pääsee tänne asti, ja sitten vielä sinne jenkkeihin.

Huh. Siinä on yks ihminen, joka elämässä on isot mullistukset meneillään.

Sitten kun mulla on varaa (en aio olla näin köyhä lopun ikääni), olisi hienoa auttaa vaikkapa joku nuori ghanalainen naisihminen opintojen alkuun. Sillä ehdolla, että hän vuorostaan, jos mahdollista, tekee saman jollekulle toiselle. Meidät on jo aikanaan autettu, by Suomen valtio ja veronmaksajat.

Pistän hautumaan.