Pitkä tilastomeemi

No johan on romantiikkaa ja suuria tunteita. Mutta minä en itke vaan teen tilastoa. Tira & EG (ja Poikamies) laittoivat esille omansa, alkuperäisenä ideana listata missä kelläkin on käynyt paras flaksi. Kiintoisa kysymys. Olen aika varma, että en ole tavannut baarissa ns. ketään, ikinä. Mielestäni olen harrastanut pitkiä, tummia kundeja, ja suomalaisia, ja suhteet ovat olleet pitkiä. Olen myös hyvissä väleissä entisteni kanssa.
Tavattu parkkipaikalla: 2/8
Baarissa: 6/8
Yli 185cm: 4/8
Tummia: 4/8
Syntyperäisiä suomalaisia: 5/8
Suhde kesti alle vuoden: 4/8
Hyvissä väleissä: 3/8
Yksityiskohdan omaisesti lisään, että ns. yhden illan jutut ovat lähteneet liikkeelle baarista, kaikki. Sitten Skitso-janne käyköön aasinsillasta. Nimittäin sanailevat Leenan kanssa kommenttipalstalla sokko-treffeistä ja aikaisemmin Jannella oli puheena minun mielestäni parhaiden leffojen kyvystä kertoa, kuinka ollakaan, minusta. Nyt nopeasti:
Chungking express (Wong Kar Wai, 1996) – Leffassa seurataan jätettyjen miesten selviytymistaktiikoita sekä rakastuneiden naisten ufoja tekemisiä. Yksi naisista on erityisen sinnikäs. Rupeaa lopulta lentoemännäksi, jotta Tony ‘fetissi’ Leungilla olisi kivaa.
Bram Stoker’s Dracula (Coppola, 1992) – Väärinkäsityksen vuoksi parisataa vuotta aikaisemmin vampyyriksi ruvennut mies kohtaa ainoan rakkautensa uudelleen.
Berliinin taivaan alla (Wim Wenders, 1987) – Elämäänsä kyllästyvä enkeli kuuntelee kavereidensa kanssa ihmisten ajatuksia ja tahtoo ihmiseksi. Samaan aikaa trapetsitaiteilijalta loppuu pätkätyöt.
Torch Song Trilogy (Paul Bogart, 1988) – Vanhenevan drag queenin elämään ilmaantuu nuori, kaunis ja sinnikäs mies. Vastustelun jälkeen romanssi toimii mainiosti: miehet muuttavat yhteen ja adoptoivat teinipojan perheeseen. Onnen ollessa parhaimmillaan kaunis mies pahoinpidellään kadulla kuoliaaksi. Lopun leffaa drag queen toipuu ihmisten ilmoille.
The Killer (John Woo, 1989) – Palkkamurhaaja aiheuttaa viimeisellä keikallaan laulajattaren sokeutumisen. Murhaaja haluaa hyvittää tekonsa, tutustuu laulajattareen ja päättää tehdä vielä yhden keikan saadakseen rahat silmäleikkaukseen. Keikka menee kuitenkin reisille ja tappaja sokeutuu. Ryömivät lopussa molemmat, mies ja nainen, toisiaan näkemättä, toistensa ohi, palava kirkko taustalla.
- - Leffojen yhteinen nimittäjä on tietysti, että kaikenlaisille tyypeille sitä onkin seuraa pukannut. Siitä en ole yhtään hämmästynyt että nämä kaikki ovat rakkauselokuvia, mutta olisin luullut, että joka ainoa kertoisi kaikennielevästä, oikeasta rakkaudesta, mutta Woo ja Wenders ei ihan sovi siihen. Vaan mitäpä siitä. Pääasia, että interflora osaa hommansa. Onneksi mun kämppis ei ole vieläkään täällä: pakko oli vähänkö tuulettaa. Nyt menen alakerran baariin synttäritupakille. Ansaitsisit Leena koko askin, täydellinen, ihana nainen.