Pii paa

Päivät kuluvat mielialassa, johon olen viime vuosina erikoistunut: hämärä surumieli yhdistettynä onnentunteisiin, jotka syntyvät äkkiä jostain kauniista tai liikuttavasta näystä. Marraskuisen kaupunkiluonnon niukkuus ja auringon viistot säteet harmaiden rakennusten kulmilla ovat omiaan lietsomaan näitä tunnelmia. Kävely työhuoneelta kotiin pitkin kivettyjä katuja, varis koettaa raahata syrjemmälle märkää kebabkäärettä mutta se repeää koko ajan pienempiin palohin. Puistonpenkin selkänojalla istuva lukiolainen puhaltaa kämmeniinsä. Hiljaisuuden keskelle purkautuu kolme paloautoa, joista jokainen lähtee eri suuntaan.