Internet-Self-regulation

Eilen LSEn Phd-seminaarissa luennoi tutkija Damian Tambini, jonka aiheena on erilaisten media-välineiden itse-säätely (-sääntely?). Tutkimus, josta Damian kertoi enemmän, oli EU:n Oxfordilta tilaama ja käsitteli sitä, miten webin palvelutarjoajat (mikähän lienee virallinen termi, service provider alkup.) käytännössä toteuttavat lakisääteistä itsesäätelyä, eli pyrkivät pitämään huolen ettei sivustoilla ole laitonta materiaalia: lapsipronoa, natsipuheita tahi muuta paskaa.
Lopputulemana oli, että käytännössä sivustoja ei vahdita mitenkään, resurssien ja kiinnostuksen puutteen vuoksi. Sen sijaan jos joku tekee sivustosta valituksen, sivusto suoraan poistetaan, ilman sen kummempia tarkastuksia.
Että siitä vain väittämään paikalliselle palveluntarjoajalle, että sivu X loukkaa tekijänoikeuksia, esimerkiksi. Jos meninki on kaikilla sama kuin Damianin tutkimilla ISP:llä, sivu katoaa jaloista kuleksimasta, oli syytä tahi ei.
Että tällaisia asioita sitä pohdiskellaan parhaillaan EU-tasolla, jotta mitenkä avittaa Internetissä pörräävien itsesäätelyä, kaunista käytöstä ynnä yleistä harmoniaa (Oxford-tutkimuksen sivu itse-säätelystä). Toivottavasti EU-heebot löytävät hyviä keinoja...joilla luovia ilmaisunvapauden ja hirviöiden välimaastossa.