Yksi kesä kun olin lapsi vielä tarttui verkkoomme isohko ruutana jolta puuttui aikamoinen pala kyljestä. Kaikesta päätellen haava oli tullut jo aikoja ennen kuin kala parka jäi verkokoon satimeen, ja sen palan oli muuten joku irroittanut puremalla. Fisu pilkottiin kirveellä lokeille lounaaksi. Siinä se sitten nakotti ruutanan irtileikattu pää laiturin nokassa ja vielä yli puoli tuntia teloituksen jälkeen pyöritteli silmiään. Ja tuijotti mua. Sitkeä oli pirulainen ja pää kummittelee omaatuntoani vieläkin. Ruutanan kosto elää.
Toinen lapsuusmuisto raiskattiin tänään. Metsäkukkia ei ole koskaan ollut mikään biisi josta olisin erityisemmin pitänyt mutta isoäiti tapasi laulaa sitä juhannuksenä mökillä, joten siihen liittyi jotain ihan lämmintä ja aurinkoista. Liittyi siis kunnes äsken ohitin karaokebaari Kuparikulman kolmen sadan metrin päästä liikenteen melussa ja silti tärykalvojani moukaroimaan iskeytyi kirkuva falsetti joka aiheuttaa syvästi eläytyvällä Metsäkukkia-tulkinnallaan instant migreenin kuuroillekkin. Ei saatana miten joku kehtaa silleen. Se akka pääsee kyllä helvettiin jouduttuaan kidutustoimikunnan puheenjohtajaksi.
No comments:
Post a Comment