Meidän lukijoissa ei varmaan ole montaa lastenkirja-ikäistä, mutta käytän silti studioaikani kehuakseni Otfried Preusslerin 1978 Mikko Kilven hienosti suomentamaa kirjaa Mustan myllyn mestari. Kirja on puhtaammin lastenkirja kuin vaikka LeGuinin Maameren tarina tai Rowlingin Potter-sarja, mutta ennemminkin juonen yksinkertaisuuden ja kirjan lyhyyden kuin juonen aiheen ja tekstin tyylin takia. Lisäksi, Hogwarts ja Roke ovat selvästi ns. hyvän puolella, mutta Mustan myllyn noitakoulussa taikuudesta maksetaan vuosittain yhden oppilaan kuolemalla. Itseasiassa, tässä kirja muistuttaa LeGuinin novellia Those who walk away from Omelas, jossa yhteisö ostaa onnellisuutensa ja onnistumisensa sillä, että yksi lapsista elää elämänsä koppiin suljettuna ilman ihmiskontakteja, eikä siten kasva ihmiseksi. Jotkut eivät siedä sitä, että yhden kärsimyksellä ostetaan muiden onni ja lähtevät kävelemään. Kannatettavaa, että noinkin vaikea käytännön moraalinen ongelma on lastenkirjassa (siis Myllyssä, LeGuinin novelli on aikuisten sf:ää) kirjan teema.
Tämä oli siis kirjasuositus.
4 comments:
Olen minäkin pohdiskellut velhoutta juuri viime päivinä kun luennassa on Susan Cooperin Pimeä nousee –sarja. Suuret velhothan on yleensä miehiä: Merrin, Gandalf, Ged...
Missä on naisvelhot?
Naisethan ovat yleensä noitia, joiden taikuus on erilaista, maanläheisempää, sellaista kulman takaa hiipivää tai lähes näkymätöntä, sellaista jossa taikoja ei heilu kukkulan huipulla viitta liehuen vaan vaikuttaa hienovaraisemmin asioiden kulkuun.
Mutta noituus ja velhous on eri asia, jaa?
Niin, itse asiassahan Pimeä nousee:n Merrimania ei virallisesti nimitetä velhoksi, hän on "vain" Old One – yksi kuudesta, ja sitten joitakin lisänimiä "Lord of the Light" mutta..
(spoilausta)
..kirjasarjassa annetaan ymmärtää, että Merriman olisi itseasiassa legandaarinen velho Merlin, joka liittyy myös kuningas Arthuriin, joka hänkin on mukana Cooperin kirjoissa. Miekkakin on hämäävän tuttu: ei sentään suoraan Excalibur mutta Eirias. Rimmaa hyvin ja taikavoimaa riittää kummassakin.
Liittyikös kuningas Arthurin legaan mitään maailmanpuun taipaista? Cooperin saaga päättyy elämän puun, maailman pilarin, juurella. Väistämättä tuli mieleen skandien mytologian Yggdrasil. Ja kai niitä maailmanpuita muuallakin on keksitty. tosin Cooperin elämän puu on tammi, kun taas maailman puu Yggdrasil on saarni. Kiinnostavaa.
Itse asiassa ainakin etymologisesti on olemassa juurensa nais noitiin ja mies velhoihin. EB:
Main Entry: witch
Pronunciation: 'wich
Function: noun
Etymology: Middle English wicche, from Old English wicca, masculine, wizard & wicce, feminine, witch; akin to Middle High German wicken to bewitch, Old English wigle divination, and perhaps to Old High German wIh holy -- more at VICTIM
1 : one that is credited with usually malignant supernatural powers; especially : a woman practicing usually black witchcraft often with the aid of a devil or familiar : SORCERESS -- compare WARLOCK
2 : an ugly old woman : HAG
3 : a charming or alluring girl or woman
4 : a practitioner of Wicca
5 : WITCH OF AGNESI
Ja onhan minullakin yksi fantasiarompsku hyllyssä jonka pääosassa on velhoTAR. Vähän taitaa englanninkielessä olla tuota hyvä-paha jakoakin, joka lienee heijastunut myös suomenkielisiin vastineisiinsa. Tosin voisi spekuloida että noidan taikuus on leimallisesti pahaa suurilta osin vain epäkristillisyytensä takia.
Ja tulipa mieleen OZin velho, jossa siis velhohenkilö on mies ja valtakunnan ilmansuuntien hyvät ja pahat noidat kaikki naisia.
Tuli mieleen, että Castanedan Don Juan haluaa itseään kutsuttavan nimenomaan noidaksi.
Monet Don Juanin oppilaista ovat naisia, ja hän sanookin Castanedalle, että naiset ovat erittäin voimakkaita noita, sillä koko maailmankaikkeuden energia on luonteeltaan naispuoleista.
Post a Comment