Ilkeily genrenä

Blogikriitikkoa on kovasti kritisoitu viimeaikoina. Näppituntumani mukaan mielipiteitä on paljon enemmän vastaan kuin puolesta. Itse koen blogin vain olevan yritys vittuilu-lajityypissä. Siis lajityyppi on tässä se asia jota onkeensa ottaneet eivät ole ihan hahmottaneet. Mestarivittuilijat ovat sellaisia, että ihmiset, julkkikset politiikoista viihdemaailman tähtiin jonottavat kuola leukapielestä valuen päästäkseen tyyppien hampaisiin ja julkisesti nolatuksi. Omista suosikki vittuilijoistani tulee juuri nyt mieleen ei-ne-kaikkein-ilkeimmät Ruby Wax ja Dame Edna, sekä South Park. Go fug yourself on blogi jossa osataan oivaltavasti ja hauskasti vittuilla julkkisten vaatteille. Myös New York Postin juorutoimittaja Cindy Adams hallitsee hommansa. Kaikkia edellä mainittuja yhdistää se, että jokaiselle vittuillaan tasapuolisesti, ketään ei armahdeta. (Paitsi go fug.. armahtaa Salma Hayekin, minkä henkilökohtaisesti olen kyllä valmis antamaan anteeksi.) Toinen yhdistävä asia on se että kaikki em. piruilevat myös itselleen.

Mutta lajityyppi on erittäin vaativa. Blogikriitikko X ei ole vielä toistaiseksi täysin mestaroitunut sen kirjoittajana, joten tuskin kovin moni odottaa innosta kihisten vuoroaan tulla arvioiduksi, mutta onhan tässä parituhatta blogia aikaa harjoitella. Antaa palaa vaan mun puolesta.