"Kysymys on siitä, mistä on kysymys kun on kysymys 'subjektviteetistä'. On selvää, että 'subjektiviteetissä' on kysymys subjektiivisuudesta mutta tärkeätä on kysyä, mistä subjektiivisuudessa on kysymys."
Tyylikukkanen on kotoisin Matti Kortteisen Lähiö-tutkimuksesta, joka muutoin on hyvin kirjoitettua ja sujuvaa tekstiä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
"Subjektiviteett" on terminä vähän koukeroinen. Sehän on suomalainen väännös ranskankielen sanasta "subjectivité", joka on lähinnä sama kuin suomenkielen sana "subjektiivisuus". Eli, kun sanoa subjektiviteetissa olevan kysymys subjektiivisuudesta, niin siinähän sanotaan tautologia. Jos ei subjektiivisuutta haluta käyttää, niin voitaisiin varmaan puhua "subjektiudesta". "Subjektiviteetti" ei ole suomea ja muutenkin vähän kömpelöä kielenkäyttöä.
Jargon-löpinä on tainnut olla jo 80-luvulta suomalaisen akateemisen kielenkäytön ammattitauti. Ja JP Roos näyttelee tämän epidemian puhkeamisessa erittäin suurta roolia. Enemmän nykykeskusteluun kaipaan Esa Saarisen "giganttisia tulivoimia" ja "järisyttäviä hehkuoivalluksia" yms.
Tässä kohdassa on kyllä mainittava, että jotkut filosofit puhuvat asioista vaikeasti, koska heidän käsittelemät asiat ovat vaikeita. Sitten on näitä, jotka luulevat kaiken filosofian olevan jotain elämänfilosofiaan kuuluvaa "hyvän elämän" oppeja, jotka pitää ilmaista "kansantajuisesti". Mutta kieltämättä akateemisten alojen edustajilla on välillä ärsyttävä tapa ilmaista yksinkertaisia asioita koukeromielisesti. Tämä pätee yleisesti tiettyihin erityistieteiden edustajiin, kun he yrittävät "filosofisoida".
Saarioselta voin suositella 80-luvun "huipputeoksia" Epäihmisen ääni ja Erektio Albertinkadulla. Niiden kaltaisia kannanottoja tarvitaan nykyiseen kulttuuridebattiin. Ja ainakin yksi on jossain vaiheessa tulossa ;-)
Post a Comment