Sunday, August 07, 2005

Sunnuntaihuvit

"Kysymys on siitä, mistä on kysymys kun on kysymys 'subjektviteetistä'. On selvää, että 'subjektiviteetissä' on kysymys subjektiivisuudesta mutta tärkeätä on kysyä, mistä subjektiivisuudessa on kysymys."

Tyylikukkanen on kotoisin Matti Kortteisen Lähiö-tutkimuksesta, joka muutoin on hyvin kirjoitettua ja sujuvaa tekstiä.

6 comments:

Schizo-Janne said...

"Subjektiviteett" on terminä vähän koukeroinen. Sehän on suomalainen väännös ranskankielen sanasta "subjectivité", joka on lähinnä sama kuin suomenkielen sana "subjektiivisuus". Eli, kun sanoa subjektiviteetissa olevan kysymys subjektiivisuudesta, niin siinähän sanotaan tautologia. Jos ei subjektiivisuutta haluta käyttää, niin voitaisiin varmaan puhua "subjektiudesta". "Subjektiviteetti" ei ole suomea ja muutenkin vähän kömpelöä kielenkäyttöä.

heidi said...

Kiitos Janne. Edellisellä sivulla Kortteinen jo huomautti, että JP Roosilta lainaamansa subjektiviteetin käsite tarkoittaa samaa kuin subjektiivisuus. Lainatussa kohdassa huomautus on varmaan puhdas lapsus ja olisi kuulunut karsia pois. Roos puolestaan on ranskalaisen sosiologian/Bourdieun taitaja, joten sieltäpähän sana on kulkeutunut Roosin käyttöön. Mutta olemmepas me (yleis)sivistäviä tänään. Se on hienoa se.
Tuosta mitä sanoit voitaisiin päästä mukavasti (eh heh) jutustelemaan siitä, miten sanamagia näkyy nykysuomalaisissa tutkimuksissa, eritoten filosofiassa, tietysti =D

Schizo-Janne said...

Jargon-löpinä on tainnut olla jo 80-luvulta suomalaisen akateemisen kielenkäytön ammattitauti. Ja JP Roos näyttelee tämän epidemian puhkeamisessa erittäin suurta roolia. Enemmän nykykeskusteluun kaipaan Esa Saarisen "giganttisia tulivoimia" ja "järisyttäviä hehkuoivalluksia" yms.

heidi said...

Toi huomautuksesi Esa Saarisesta on hyvä. Pitänee joskus tutustua äijän kielenkäyttöön tarkemminkin, koska ilmaisuvoimaisen ja ymmärrettävän kielen käyttö on kannatettavaa. En tiedä mistä tulee joidenkin kohdalla käytössä oleva mittari, jonka mukaan filosofi on sitä parempi mitä käsittämättömämpi osaa olla.

Schizo-Janne said...

Tässä kohdassa on kyllä mainittava, että jotkut filosofit puhuvat asioista vaikeasti, koska heidän käsittelemät asiat ovat vaikeita. Sitten on näitä, jotka luulevat kaiken filosofian olevan jotain elämänfilosofiaan kuuluvaa "hyvän elämän" oppeja, jotka pitää ilmaista "kansantajuisesti". Mutta kieltämättä akateemisten alojen edustajilla on välillä ärsyttävä tapa ilmaista yksinkertaisia asioita koukeromielisesti. Tämä pätee yleisesti tiettyihin erityistieteiden edustajiin, kun he yrittävät "filosofisoida".

Saarioselta voin suositella 80-luvun "huipputeoksia" Epäihmisen ääni ja Erektio Albertinkadulla. Niiden kaltaisia kannanottoja tarvitaan nykyiseen kulttuuridebattiin. Ja ainakin yksi on jossain vaiheessa tulossa ;-)

heidi said...

Joo, mä tarkoitin epäselvää ajattelua ja sen kuorrutteeksi vedettyä jargonia. Joseph Wechsbergin 'Herkkusuun kasvatus'-kirjassa on hyvä huomautus siitä, miten gourmet-ravintoloiden satunnais-asiakkaat tyypillisesti sekoittavat tyylin ja sisällön (style and substance). Gourmet-kokkeja harmittaa, koska esimerkiksi hyvän omeletin valmistaminen vaatii mestarin taitoja, ja on harvinainen herkku, mutta asiakkaat eivät tilaa sitä, koska kalliin ruuan tulee kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mitä joku tryffelimunakas ei sitten ole. Meidänkin koulun kirjoittajista moni pääsisi omassa ajattelussaan selvemmille vesille jos välillä käyttäisi arkipäiväisiä käsitteitä eikä sotkisi mukaan Merleau-Pontya, Foucaulta, Derridaa, Lacania ja Heideggeria (siinä Taik topten, veikkaan). Mutta kun gradunkin tekijät ovat sitä mieltä, ettei asiakkaan ja tuotteen välistä suhdetta voi mainita viittaamatta havainnon fenomenologiaan ja halun katseeseen. Just joo. Asiat ovat monimutkaisia, toki, mutta filosofit eivät ole ainoita, jotka ovat pohtineet vaikka sitten havaitsemista, ja toisekseen, se 'kansantajuisuus' on kyllä mahdollista monimutkaisissakin asioissa jos kirjoittaja viihtyy selkeiden ilmaisujen parissa. Toiset tykkäävät koukeroida ja maalailla, tehdä kirjallista taidetta filosofin koulutuksellaan, ja ajattelevat, että epämääräinen lukuelämys välittää käsillä olevan asian epämääräisyyttä parhaiten. Adornon konstellaatio-tekniikka on tästä kai kouluesimerkki? Minusta elämykselliset tekstit on hyviä ja kiinnostavia, mutta huonosti siedän sitä, että niistä irrotettuja virkkeitä käytetään syyttä oppineisuuden ei osoittamiseen vaan esittämiseen toisissa yhteyksissä. Aah, statement.