Monday, August 08, 2005

Uusmediaseksikkäimmät


Anteeksi jos naamani on hieman pikselöitynyt, mutta olin internetissä jo silloin kun sinä vielä soittelit puhelimella jossa oli sellainen hassu pyörivä numerovalitsin. tak-tak-tak, tak-tak-tak-tak-tak, tak-tak.. äsh... tak-tak-tak ...

Paluu perusteoksiin. Muistini on niin surkea että hain taas kirjastosta kerrattavaksi opiskeluvuosieni perusteoksen, Janet Murrayn Hamlet on the Holodeck, että osaisin taas väittää oikein sen mitä hän mistäkin on ajatellut. Tämän alan kivijalkakirjoissa riittää tuota naisvirtaa. Murrayn rinnalle nousevat Sherry Turklen Life on the Screen, Brenda " The Technodiva" Laurelin Computers as Theatre ja vielä myös Donna Harawayn Cyborg Manifesto ja Sandy Stonen kirjoitukset verkkoyhteisöistä ja teknologiavälitteisestä kommunikaatiosta. Usein on 'piireissäkin' pohdiskeltu naisten suhteellisen suurta osuutta tämän alan akateemisen puolen guruissa. Yksi mutkat suoriksi selitys meni perinteisen tippaleipä- vs. putkiaivoajattelun piiriin. Naiset osaavat paremmin käsitellä maailmaa jossa on paljon aktiivisia ikkunoita yhtä aikaa auki. Ehkäpä.

3 comments:

Kutri said...

Oijoi, Sandy Stone! Sain kunnian olla ko. leidin oppilaana pari päivää kesällä 2002. Hän on aivan huima tyyppi! Niin huima, että harkitsin vakavasti lähtöä Austinin yliopistoon uusmediaa opiskelemaan. Valitettavasti sisu meni kaulaan ennen kuin ehdin alkaa tosissani järjestellä lähtöä.

70-luvulla, kun Sandy Stone oli vielä mies, hän aloitti uransa laboratoriossa, jossa testattiin sokeiden kissojen kuulon parantamista. Siitä hän jatkoi äänittäjäksi, joka oli mm. mukana äänittämässä Jimi Hendrixin kuuluisia "Varastonauhoja". Sen jälkeen hän oli äänittäjänä mm. Led Zeppelinille (?) ja Jefferson Airplanelle. Jossain sedästä tuli täti ja lesboradikaali. Sitten hän löysi tietokoneet ja oli ensimmäisten hakkeroijien joukossa. Viimeksi kun rouvasta kuulin, hän asui miehensä kanssa Santa Monicassa ja opetti Austinin yliopistossa Teksasissa uusmediaa. Jos ikinä pääsette ko. tyyppiä kuuntelemaan, menkää!

rakkaudella
Katri
http://www.kirjailijaelamaa.net

Leena said...

Yes! Itse en ole valitettavasti Sandy Stonea tavannut mutta moni kollega on ja jutut naisesta on legendaarisia. Hänen performanssi/luentonsa ovat kuulemaa leuat alas loksauttavia. Erässä keynotessa Sandy kuulemani mukaan kuvaili kuinka virtuaaliruumis voi olla minkälainen vaan ja siirsi sitten klitoriksensa kämmeneensä ja masturboi lavalla kättään hieroen, päättäen kokemuksensa huikeaan orgasmiin. Skragatyypit tuijotti suu auki ja joku kysyi heti: was that for real?
Vastus kuuli jotenkin näin: Well, in virtual reality, like in real life, you never know for sure.
Siinä oppia digitaalisten ympäristöjen suunnittelijoille.

Kutri said...

Joo, Sandy kertoi itse naureskellen tapahtumasta, eikä myöskään suostunut paljastamaan mitä oikeastaan tapahtui. Toinen vaikutuksen tehnyt pläjäys oli Sandyn ja hänen ACTLabinsa (Advanced Communication Technologies) opiskelijoiden tekemä tempaus, jossa he kiinnittivät kannettavat tietokoneet alavartaloonsa niin, että näyttö oli nivusten kohdalla. Sitten he koodasivat systeemin niin, että aina kun Microsoftin (ja olisiko ollut yahoonkin) etusivulla mainittiin joku väkivaltaan viittaava sana, ruudulle räpsähti eri puolella maailmaa elävien ihmisten lähettämiä sukuelinten kuvia. (Selitinköhän nyt riittävän epäselvästi?) Legendaarinen hahmo kaiken kaikkeaan siis... Jos olisin jatkanut koulutusohjelmassa vielä toisen vuoden, olisin tavannut Donna Harawayn, joka on kuulemma myös hyvä tyyppi. En jatkanut, koska muuten sen hinta-laatusuhde ei ollut ihan kohdallaan.