Thursday, August 11, 2005

Lisää turvesoita!

Tuli juttua Heidin ja S:n kanssa kotikaupungistamme Helsingistä jossa hesarin mukaan on yli 40% viheralueita. Samainen läsy oli tehnyt jotain katugallupin tapaista ja kysynyt ihmisiltä mitä he haluaisivat Helsinkiin jos voisivat esittää kolme toivetta. Suosituimmat toiveet olivat enemmän turvallisuutta ja lisää viheralueita! Haloo tämän pitäisi olla kaupunki eikä korpisuo ja karjalan kunnas.

Lähiörakentaminen jossa taloissa on maksimissaan neljä kerrosta ja jokaisen talon välissä jalkapallokentällinen metsää on johtanut lähinnä elämänlaadun huononemiseen ja joka iikan pakottamista tasapäisen tylsään arkeen jossa ei paljon muuta vaihtoehtoa olekaan kuin ulkoiluttaa koiraa tai istua himassa katsomassa telkasta bumtsibumin uusintoja ja euroviisukarsintoja. Mutta onhan meillä stadissa sitä metsää ja nyt on satanutkin niin mukavasti että tattia ja kantarellia pukkaa keskuspuistoon. Siitä vaan kaikki hesalaiset nyt omatoimisesti täydentämään talven ruokavarastoja!

Harvaan rakennetuissa kaupunginosissa asuu niin vähän ihmisiä, että minkään maailman liiketoiminta ei voi niissä olla kannattavaa. Omassani on vain pari ruokakauppaa ja karaokebaari ynnä pari muuta räkälää joissa käy lähinnä väkivaltaan taipuvaisia kovaäänisiä alkoholisteja, jotka karkottavat kaikki muut ihmistyypit mahdollisimman kauas. Turha haaveillakaan hyvästä ravintolasta, tunnelmallisesta kahvilasta tai edes videovuokraamosta kotinurkilla. Minun on siis aina matkustettava keskustaan jos haluan syödä ulkona, mutta sekin on tehtävä lapsiperheen aikataulussa sillä useimmat ravintolat sulkevat keittiönsä jo varmaan ysin maissa ja viimeinen paikallisjunakin takaisin kotiin päin lähtee arkisin klo 23:30. voi*ttu.

Tässä nyt omia haaveitani Helsingin parantamiseksi:
- kaupat ja ravintolat ja leffateatterit tosi myöhään auki, osa läpi yön
- julkinen liikenne 24h
- halvat taksit
- eläviä ihmisten täyttämiä tiiviitä kaupunginosia joihin voi jopa kehittyä omat kulttuurinsa
- lopuksi koko roskan voisi heivata n. tuhat kilometriä etelämmäksi.

7 comments:

Schizo-Janne said...

Hyvä Leena!! Kuin omasta suustani. En ole koskaan ymmärtänyt lähiöitä vaikka olen joutunut pakon edessä niissä asumaan suurimman osan elämästäni. Hyi helvetti!!

Suomalainen peruslähiö johtaa ei-urbaaniin elämäntapaan, jossa kyläyhteisön huonoimmat puolet saavat maksimaaliset mittasuhteet ja ihmisten tuntema vieraantuneisuus kaupunkia kohtaan tulee pysyväksi mentaaliseksi ilmiöksi. Tämän ymmärsi vielä kaupungistumisen alkuvuosina 50- ja 60-luvuilla, mutta ei enää 2000-luvulla.

Ja sen sanon vielä, että lähiöromantiikka on suoraan verrannollinen orjan rakkauteen kahleita kohtaan. Ei näin. Ei todellakaan.

Nyt mä hiljenen ennen kuin suututan taas liian pahasti liian monta ihmistä. Tai sitten jatkan asian vetvomista SchizoBlogissa. Heitit hemmetinmoisen sytykesyötön ...

Leena said...

Onhan se pirun kumma kun tässä maassa ei sulateta edes ajatusta minkäänlaisesta kaupunkikulttuurista. Kaupunkeja ei edes suunnitella kaupungeiksi, vaan juuri sellaisiksi kirkonkyliksi kuten kommentoit. perkele että tähän maahan mahtuu vaan yksi arvo, jonka mukaan keihäänheitto on kivaa ja maaseutu on ainoa AITO miljöö. ja huomaa tuosta sinun, Schizo, viimeisestä mömmön-kisoja ruotivasta bloggauksestakin, että heti kun kritisoi tätä pyhää kansallisidentiteettiä, tulee hyökkäyksiä joilla yritetään ajaa nurkkaan ja puolustuskannalle. Aika usein muuten Helsinkiläisyyteensä mainitsevat leimataan elitisteiksi.

Joakim said...

Kaupat on Suomessa auki jo yöt läpeensä. Wienissä normaalit ruokakaupat menevät kiinni kuudelta. Köpiksessä taitaa olla melkein sama juttu. Eihän siitä pitkä ole, kun Suomessa ovet sulkeutuivat kello viisi.

Olen sen verran tuore helsinkiläinen, etten tunne kaupunkia kovin hyvin. Voisin kuvitella, että tännekin syntyy lähiöön eläväinen keskus, kunhan asuntojen hinnat nousevat keskustassa tarpeeksi. Joku Nykin ultrakooli Williamsburg on lättänää seutua, joka oli täynnä puolalaisia emigrantteja. Hipit muuttivat sinne Lower East Sidelta kun asuminen kallistui liikaa.

Okei, väestöpohjaa on siellä vähän enemmän, mutta silti. Voisikohan Korso olla pian cool? En ole koskaan käynyt siellä. Sehän on vähän kuin beat-kirjailija Gregory Corso.

Pitäiskö muuttaa Korsoon?

Leena said...

Ei ole kaupat auki yöt läpeensä näillä minun asuinkulmillani. Lähin huolto-asema joka on auki keskiyöhän ei sekään ole meillyttävän kävelymatkan päässä.

Ei tällä yö-kauppa kannattaisikaan koska, vaikka alue on laaja, se on niin harvaan rakennettu, että populaatio ei riitä pitämään sellaista pystyssä.

Toki muissakin maissa voi olla hankalaa saada palvelua myöhäisin tunteina. Huonoimmat kokemukseni on Mynchenistä jossa oli helvetillistä löytää mitään kauppaa myöhään illalla.

Korso..hmmm.. ainakin sieltä pääsee nopeasti pois kun on radan varressa ;-)

Schizo-Janne said...

Joakim,

Olet selvästi todella tuore helsinkiläinen. Muuta johonkin lähiöön (esim. Kontulaan tai Kivikkoon) muutamaksi vuodeksi, niin katsotaan sitten näkökulmaasi uudestaan. En tiedä missä asut, mutta sellaisen käsityksen saa, että aika lähellä keskustaa tai olet onnellisesti pesiytynyt sellaiselle alueelle, josta löytyy hyvät palvelut. Tai sitten sinulle ei tee tiukkaakaan matkustaa 20 kilometriä ostaaksesi kahvipaketin keskellä yötä.

Keskustan ja sen lähistöllä olevien asuntojen hinnoille on syynsä.

heidi said...

Mua nyppii eniten se, että vaikka joku kauppa tai palvelu olisikin yöllä auki tai tekisi mieli muuten vaan kulkea oman vuorokausirytmin mukaan, ne vähät muut kulkijat pimeän aikaan joko on tai ainakin näyttää pahantahtoisilta kännissäolevilta nenäänlyöjiltä tai pahemmilta. Jos väkeä olisi enemmän, se rauhoittaisi jonkun verran sekopäitäkin ja ennen kaikkea voisin edes toivoa että joku tulee väliin jos joku toinen alkaa soittaa poskea. Nythän me vedetään Oulunkylässä kuin jossain tanan jukolan viestissä kuusten ja mäntyjen välistä fikkarit kädessä.

Toisin sanoen, turvallisuuden tunne kaupungissa ei suinkaan synny poliiseja, vartioita ja valvontakameroita lisäämällä, vaan sillä, että liikkeellä on aina riittävästi ihmisiä, asfaltilla, ei pusikossa.

Leena said...

Hyvä pointti, Heidi.

Monet Helsinkingin kaupungingosien metsiköistä muistetaankin nimenomaan jonkin raiskaustapauksen tai itsensäpaljastajien lukumäärän mukaan.