Kirjoitin palan sanaa spriitussilla ja unohduin sitten toviksi imppailemaan tussin sulotuoksua. ja kuoro laulaa:"You know darn well // That you'll go to hell"
Äiti soitti ja sanoi että mun pitäisi siis soitella vähän useammin. Ja lisäsi vielä että minusta on hyvää vauhtia tulossa sellainen ihminen että voi mennä vaikka yli kuukausi ettei kukaan huomaa mitään sitten kun minä kuolen.
Myönsin että näinhän se saattaa olla. Mutta minkäs mahtaa, pitäisikö tässä koko ajan soitella jollekin, että elossa ollaan vielä, jibbii.
3 comments:
# Äiti soitti ja - - voi mennä vaikka yli kuukausi ettei kukaan huomaa mitään sitten kun minä kuolen.
Tuo perin inhimillinen, mutta omituisehko asenne on aina minua kovasti huvittanut. Haluaisivatko äidit — ja kenties muutkin tyypit — kuulla puhelimessa, että »Nyt sitten kuolen.» ;-)
Herätin itse tiettyä kohua ympäristössäni jo muinoin 1980-luvulla, kiskaisemalla telephoonin irti seinästä aina kun iski downforce. »Etsä voi noin tehdä! Mitä sit jos tapahtuu jotain!»
Virnuilin aina vienosti ja kuittasin, että kerran toki iskee Grande Finale, mutta se on yks lysti onko ruumis minuutin vai kuukauden vanha — minulle.
No juu, huolenpitoahan se vaan on. Paas ny Leena soitellen, vaik vaa kerra viikos. Meinate, saattava ne Äirit kual kans, jopa enste...
Juu, pitänee mammalle jatkossa aina silloin tällöin ilmoitella, että olenko elossa vai kuollut.
Huolestunhan minäkin välistä jos joku ystävä katoaa päiväkausiksi.
Huh, siinäpä vasta pelottava ajatus!
Post a Comment