Saturday, July 30, 2005

Luiseva puiseva leijona

Eräs kerran esitti teorian, että jokaiselle lapsuuden merkittävin satu kertoo paljon keskeistä omasta henkilöstään. Ja suurimalla osalla siihen keskusteluun osallistuneista olikin jokin tietty hyvin kuvaava satu joka oli saanut ykkössijan lapsuusmuistoissa. Minun lempisatuni oli Valittujen palojen satukirjakokoelmassa ollut Luiseva puiseva leijona. Leijona metsästää joka päivä: maanantaina gaselleja, tiistaina kirahveja, keskiviikkona elefantteja tms. jne. Mutta aina sillä on vaan on aivan hirveä nälkä koska kaikki energia kuluu metsästämiseen. Sitten se tapaa joukon pupuja joiden kaa se vaan relaa koko päivän ja masu täyttyy pelkästä vihanneskeitosta, eikä se enää edes jaksa syödä niitä pupui.

Revi siitä johtopäätöksiä.

Kuten niin tyypillistä, tämäkin leijona oli piirroksissa uros tuuheine harjoineen, vaikka naaraathan sen metsästyksen hoitaa, alfan ja kavereiden makoillessa auringossa. Perkeleellistä sukupuolipropagandaa jo lastensaduissa. Ja sama homma kaikissa vaakunoissa.

1 comment:

sateentuoksu said...

Muistan että Luisevaa, puisevaa leijonaa on luettu meille joskus ensimmäisellä tai tokalla luokalla. Mun mielestä se kirja/painos kuului Tammen Kultaisiin kirjoihin (aika hyvinhän mä muistan).

Nii tää sivu muuten tuli ku laitoin Kokeilin onneani Googlessa ton kirjan nimellä.

:)