Tuesday, July 12, 2005

Haarukalla otsaan

24-vuotiaan kansainvälisesti kohottavan höpöhöpötutkijamme ruuanlaitto on viime vuosina perustunut lähinnä leivänpaahtimeen ja kahvinkeittimeen. Vaan nyt on ongelma. Koskapa olin sellaisia hartaasti toivonut, sain lahjaksi järjettömän kauniit aterimet. Juhlien jälkeen huomaan sitten ajautuneeni Hans Välimäen kummallisille kotisivuille (via), eikä menussa näy paahtoleipää, ei. Harkitsen keittokirjan hankkimista. Tarvitsen myös ruokapöydän. Tuoleja jos olisi enemmän kuin 1, tänne voisi kutsua joskus jonkun, jotkut. Niin...juu...

Sitä, että jonkun esineen tulo kotiin aiheuttaa ketjureaktion uusia tarpeita, mielitekoja ja hankintoja kutsutaan Diderot-efektiksi. Diderot'n kirjoittaman esseen mukaan joku antoi filosofille uuden tupakkatakin, jonka loiste sitten sai työhuoneen näyttämään sopimattoman kulahtaneelta. Tarinalla ei ole onnellinen loppu, koska ilmeisen pidäkkeetön filosofi shoppasi kaiken uusiksi eikä sitten tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi.
Ihme tyyppi.

2 comments:

Leena said...

Jos oikein haluaa diivailla, niin voihan paahtoleipääkin syödä haarukalla ja veitsellä. Ja leivänpaahtimella voi toki lämmittää muutakin kuin paahtista, esim. karjalanpiirakoita. Että tässä mun asiantuntijavinkkii, ole hyvä.

Schizo-Janne said...

Hän, joka keksi sanonnan: "Rahalla ei voi ostaa onnelisuutta", ei osannut shoppailla.

Siitä vaan kauppaan ostamaan kaikkea jännää ... siitä tulee onnellinen ja tasapainoinen olotila (mikä ei välttämättä jatku kukkaron puolelle, mutta ei siitä tässä sen enempää).