Cluedo kuului lapsuuteni suosikki lautapeleihin. Nyt sain vihdoin käsiini mainion Clue-elokuvan (Jonathan Lynn 1885), joka pohjautuu samaan ideaan – kuka murhasi kenetkin, millä ja missä huoneessa. Nkts. suljetun paikan murhamysteerit eivät välttämättä ole mitään vetävintä kerrontaa, koska ne on yleensä tehty liian tosissaan ja murhan ratkaisee joku superärsyttävä brittipieru (esim. Marple tai Poirot), mutta tämä on tehty kieli poskessa ja ilman mitään tarvetta olla jotenkin uskottava. Clue on myös uusmediakerronnan "kouluesimerkki" koska siinä on kolme erilaista loppua. Miten kertoa viihdyttävä tarina niin, että se jättää vielä mahdollisuuden erilaisiin lopetuksiin?
Cluessa näyttelee Tim Curry josta saa linkin toiseen kouluesimerkkiin Rocky Horror Picture Show:n (Jim Sharman 1975) josta on jälkijättöisesti tavallaan tullut interaktiivinen elokuva. Yleisö huutelee kommentteja, heittelee esineitä ja tanssii elokuvan mukana. Voisiko sellaista edes yrittää suunnitella etukäteen? Aah, olisipa kiva taas pitkästä aikaa katsoa Rockyä hyvällä porukalla. Olen tosin tainnut jo unohtaa välihuutelut, vaikka niitä joskus osasin pirun paljon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
What's a billboard doing in the middle of the cemetary? Asshole! Slut! Asshole! Slut!
- Describe your balls!
- heavy, black, and pendulous..
juu, ja Poirothan ei ole britti vaan belgialainenkohan se nyt sitten olikin.
Oiskohan kuitenkin 1985? ;-)
kääk! mä en sitten saa mitään oikein ;-(
- Horse brutality!
Andorrassa oli aikoinaan hieno kyltti: pitäkää hauskaa, mutta avotulen teko on kiellettyä.
Pukeutuneena päästiin joskus ilmaiseksi. Rockyn kultaisissa shortseissa en tosin usein käynyt, ja nyt alkaa keskivatsa olla siinä kunnossa etten enää kehtaisi :-)
ja lipun hinnan päälle oli lisätty vähän extraa joka kanavoitiin suoraan siivoojan perikunnalle.
Post a Comment