Monday, July 11, 2005

Kalan perkaamisesta ja vähän uudelleensyntymästäkin

Lukeeko joku tätä? Itse en ole poikennut blogimaailmassa, jaa, aika toviin. Ja nyt säät vaikuttavat sellaisilta, ettei oikein kykene istumaan koneen äärellä. Olen kumminkin kotiutunut yksinäiseltä mökkireissultani. Se oli... ihanaa. Tai ei, ei se ollut ihanaa, se vain oli. Kun ei tapahdu mitään, mihin pitäisi reagoida. No, yks aamupäivä piti siivota hiirien pilesotkut pöydältä, jolle olin unohtanut tiskit ruuanmurusineen. Muuten grillasin, kalastin, kaadoin pystyyn kuolleita mäntyjä, kävelin, saunoin, nukuin, näin huimia unia, kirjoitin niitä muistiin, meditoin, luin, tein risusavottaa. Kaiken tein juuri sillä hetkellä ja tahdilla kun huvitti.

En muistanutkaan, miten brutaalilta kalan niskarangan katkaiseminen tuntuu, ja miten nopeasti siihen turtuu. Muutaman ekan ruumiin jälkeen murhaaminen, ruotojen ja sisälmysten perkaamisesta huolimattakaan, käy ihan itsestään. Koska nykyisellään syön kalaa marketista, en nähnyt mitään loogista syytä, miksen voisi yhä listiä kaloja ominkin käsin. Mistä tuleekin mieleen, että kun myös kana maistuu, mutta kanojen kasvatusolot hirvittävät kaikkein eniten - onko jossain Helsingissä myynnissä luomukanaa? Tietääkö joku?

Kävin äsken parin kouluaikaisen tutun kundin työhuoneella Vallilassa. Siitä on vieläkin hykertelevä mieli. Heidän kanssaan tuli istuttua Kipsarissa lukemattomat kerrat ja muutettua mieltä ja maailmaa. Jostain syystä en ole saanut pidettyä yhteyttä, mutta nyt ystävyys ehkä sai uuden kipinän. Muistin, että toinen heistä oli aikanaan tosi innostunut selväuneksimisesta. Minä olen viime aikoina lukenut aiheesta, ja saanutkin yhden selväunen, ja nähnyt ja muistanut muutenkin ihmeellisiä, voimallisia unia. Kaveri innostui, puhuimme unista pitkät pätkät. Sovimme, että tapaamme pian pienellä porukalla, kerromme uniamme ja sovimme unitehtävistä. Mikään ei ole epäkiinnostavampaa kuin toisten unet, olen joskus kuullut sanottavan. Mun mielestä muiden unet ovat useimmiten todella kiinnostavia. Jos joku kertoo mulle unensa, se on vähän kuin kertoisi kuulumisiaan hyvin luottamuksellisesti. Itse olen kirjoittanut melkein kaikki muistamani unet ylös vuodesta 2002 lähtien.

Viimeisenä yönä mökillä näin seuraavan unen. Se oli todella pitkä ja yksityiskohtainen, mutta kerron sen ytimen:

Nainen murhattiin. Hän heräsi kuolleista. Murhaaja tuli seuraavana yönä näyttämään naiselle ja hänen seitsemälle lapselleen valtavaa nelimetristä maalausta, johon oli suunnattu valonheittimiä. Maalauksessa oli hurja yöllinen maisema.
- Katso, murhaaja sanoi, - sinä maalasit tämän kuolleissa ollessasi. Älä kysy miten. Minun oli alun perin surmattava sinut, koska sinulta puuttui juuri tämä kyky (jokin maalaamiseen liittyvä kyky).
Nainen tuijotti maalausta ja itki ja haukkoi henkeään, koska hän tajusi, että se jokin kyky oli kuoleman kautta herännyt, ja nyt hän saisi tämän lahjan myötä myös pitää henkensä.

Heräsin tämän unen jälkeen aamuviideltä, kuin uni olisi loputtuaan tökännyt mut hereille: no, kirjoita mut nyt muistiin.

3 comments:

Tuija said...

Tääl ollaan. Itsekin kotiuduin juuri lomareisusta, pikku autoajelulta ympär'Suomen. Imatralla Kidjo lauloi ja Galaxy kans.

Anu said...

Oi. Et sitten ihan turhaan hankkiutunut niin itään. Mahtoi olla meininki.

neiti minkkinen said...

Mahtava uni!